Sunnuntain sukuloinnit

Sunnuntain yhteisen vapaapäivän kunniaksi suuntasimme kohti Banbury´a tapaamaan Sallaa ja Glenn´ä, sekä ihailemaan heidän upouutta asuntoaan. Voi että, miten innoissaan tätä odotti (kuin lapsena joulua), että pääsee taas höpöttelemään ja vaihtamaan kuulumisia. Kertonee ehkä sosiaalisen elämämme vähäisyydestä... Mutta aivan parasta!

Ja mitäpä olisikaan sunnuntai ilman pubiruokaa? Kahvit juotuamme ja päällimmäiset kuulumiset vaihdettuamme lähdimme nauttimaan Sunday Roast´t pubissa, Outille nautaa ja Ossille lampaan potkaa. Olipas hauskaa käydä ja tunnistaa paikkoja noin kahden vuoden viime vierailun jälkeen, vai olikos siitä kolme vuotta, mutta kuitenkin, kuin palaisi takasin tuttuihin kuvioihin :)

Tunnelma Banburyn keskustassa oli rauhallinen. Birminghamiin verrattuna kaupunki on pieni, mutta Suomen mittakaavassa se olisi yksi suurimmista kaupungeista. Sunnuntai-ilta oli kirpsakka, lämpötila ehkä jopa nollan alapuolella, kaupunki rauhallinen ja tunnelmaa toi kaunis valaistus. Jo matkalla tuntui, kuin olisimme tulossa Emmerdalen kulisseihin; lampaat vaeltelivat perienglantilaisessa maaseutumaisemassa ja vielä joulukuussa kaikki oli vihertävää.

Siirryimme toiseen pubiin nauttimaan pari juomaa; tytöille siiderit, pojille oluet ja pelattiin muutama erä Dominoa. Siitä on jo jonkin aikaa, kun viimeksi kyseistä peliä on tullut pelattua..

Tässä hiukan tunnelmaa Emmerdale-lavasteista. Ossi pääsi kuvaan yhdessä mahakkaan, punanenäisen herran kanssa, joka taulusta pilkistää. Tuo taulu oli kyllä hurjan herttainen minun mielestä; pulska mies pitelee vatsaansa ja juo olutta kolpakosta, siinä elintaso on kohdillaan!

Seuraavana lavasteissa poseeraavat iki-ihanat Salla ja Glenn, joiden luona on kyllä aina mukavaa käydä. Sukulointi on sitten hauskaa hommaa!

Kuitenkin ennen pubivisaa oli lähdettävä, sillä vielä olisi matkattava vajaa tunti takaisin Birminghamiin. Ensi kerralla sitten visailemaan!

Ps. Uusi vuosi se sieltä uhkaavasti lähenee ja illan vietto sujunee seuraavasti: Outi työporukan kanssa pubissa ja Ossi työporukan kanssa töissä. Ossilla on kyllä käynyt huono tuuri kaikkien juhlien suhteen, kun joutuu viettämään niitä töissä. Voi toista, mutta kuulemma on jo tottunut sellaiseen.

Uuden vuoden vaihtuminen on kyllä jännittävää, sillä ensi vuonna tuntuu tapahtuvan vaikka ja mitä hauskaa! Ei malttaisi odottaa, mutta kyllä ne sieltä eteen tulevat ajallaan.

Ihanaa vuoden vaihdetta kaikille! Jihuuuuuu..

Juhlan tuntua

Tämä on ollut eriskummallinen joulu, ihan jo senkin takia, että sitä vietetään ulkomailla. Briteissä tosiaan joulun kohokohta eli lahjojen jako ja jouluateriasta nauttiminen tapahtuu vasta 25. päivä, joten menemme tämän joulun maassa maan tavalla. Jouluaattona olimmekin vielä molemmat töissä; Outi aamuvuorossa, Ossi iltavuorossa.

Kotiin päästyäni aamuvuorosta nautiskelin lasin glögiä, laitoin riisipuuron tulemaan (risottoriisistä!) ja katsoin joulurauhan julistuksen. Siihen perään tuli katsottua vielä joulupukin kuumalinja. Kyllähän siinä jo vähän pääsi joulun makuun...

Tänään, joulupäivänä, Ossi suuntasi vielä aamuvuoroon, jolloin Outi pääsi rauhassa mopin varteen joululauluja hoilottamaan ja valmistelemaan jouluaterian illaksi. Tällaisen suunnitelman syömisistä olen tehnyt tälle joululle:

Herkkuja, herkkuja... Illan ehdoton kruunu on kylläkin Aura-juusto, jonka tontut olivat lähettäneet Suomesta tänne! Tottakai lahjojakin availlaan ja lopuksi katsellaan todennäköisesti ikivihreät jouluklassikot: Samu-sirkan joulutervehdys, Lumiukko sekä mahdollisesti Yksin kotona 1.

Ei hassumpi joulu!

Ossi's Christmas special 3/3

Paikallinen Saksalaisjoulutori on kolossaalinen! Siinäpä olisi Suomalaisille opittavaa! Olutta, makkaraa, suklaata, krääsää, viiniä, ruokaa ja tuhansittain ihmisiä! Itse en ole huomannut tai kuullut järjestyshäiriöistä. Paikkoja ei ole rikottu eikä sotkettu. Enkä ole kuullut negatiivista kyseisestä joulutapahtumasta.
Työmatkani taitan joulutorin läpi. Ajatus siitä, että sen kadunpätkän kulkemiseen saa varata 10 minuuttia, jonka aikaisemmin kävelin noin puolessa minuuttissa, ei ole saanut minua vaihtamaan reittiäni.

Jouluvalojen, hirsimökkien ja tuhansien onnellisten ihmisten näkeminen kilistelemässä oluilla ja viineillä, lapset kantamassa haltioituneena kilon karkkipussejaan ja vauvoja, jotka on puettu  joulupukin partaan, tekevät huomaamatta hyvän duuni fiiliksen!

Onnellista Joulua Teille ja Meille <3

Ossi's Christmas special 2/3

Terveiset kaikille, jotka sanovat, että englannin kesä on kylmä ja sateinen. Eipä ole! Aurinko paistoi kuukausia tauotta ja sateenvarjon avaamiset mahtuvat yhden käden sormiin.
Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, mitä minulle kerrottiin. Tämä kesä ei ollut englantilainen kesä, eikä kukaan muista millon olisi ollut vastaava.
Ei auta. Olen jo romantisoinut englannin kesän omien kokemusteni perusteella ja lapsellisesti työnnän varoitukset pois mielestäni.

Kaverini valittelevat, kun ulkona on kylmä. En epäile, ettei heitä palelisi, kun kesät ja talvet he kulkevat samoissa vaatteissa.

Keskustelu Jeetin kanssa:
J: It´s so cold here. Hrrrrrrrr (tärisee kylmästä)
O: It´s not too bad. (ei tärise kylmästä)
J: Jeah, but you have woolly hat and gloves. (tuohtuneena)
Ossi ei vastaa, vaan jää pohtimaan miksi Jeet ei käyty takkinsa alla edes pitkähihaista paitaa.

Ulkona ei ole kylmä, mutta sisälläpä on!
Asunnossamme on ylellisyys, jota kutsutaan tuplaikkunoiksi. Tämä luksus on kuitenkin turha, koska ikkunan raot vuotavat ja ovenraosta sisään tulvii rappukäytävän valot. Patterit kyllä lämmittävät, mutta sähkölaskujen pelossa emme turhan usein pattereitamme kuluta. Ja lämmityksen suljettua noin kymmenessä minuutissa palaamme suorinta tietä lähtöruutuun, kulkematta lämmön varastoitumisen kautta.

Kaikesta huolimatta, sain kuin sainkin käännettyä kylmyyden vahvuudeksi. Olen oppinut juomaan teetä ja nukkumaan vaatteet päällä.

Ossi's Christmas special 1/3

Tiedättekö sen, kun näkee unta englanniksi, eikä ymmärrä joka sanaa. Minä tiedän. Sinä aamuna tuntee itsensä jokseenkin typeräksi. Mielikuvitukseni taitaa johtaa 1-0 älykkyyttäni.

Englantiin muuton yhtenä syynä oli englannin kielen oppiminen.
Vaikken täydellistä englantia puhukkaan, olen todistanut itselleni, että arki pyörii myös vieraalla kielellä ja työt luistaa. Kyypparin hommissa toki tuo englanti saisi olla sujuvampaa. Työnantaja kun oikeutetusti odottaa baarimikon olevan eräänlainen firman käyntikortti, aina iloinen small talkin omaava valloittava persoona.
Kuitenkin voi sanoa, ettei englannin kieli ole enää vieras kieli, vaan olemme tutustuneet ja tulemme hyvin keskenämme toimeen.

Kuukaudet, joina olen puuhastellut intilaisen ravintolan baarissa eivät ole varsinaisesti vieneet puhetaitoa harppauksittain eteenpäin, vaan luultavasti puhun vahvalla hindiaksentilla. Voimme kuitenkin ajatellaan, että tämä on rikkaus.
Rallienglantia hindi twistillä.

Otteita lähimmän pomoni (hampaaton manageri) viesteistä:
Hi pl.bring 6 pack stawbbry 1pack black barry.
Pl.bring stawbbery.
Pl.bring sterbbery and black barry & paniapple.
Hi pl bring stwabeer.
Mutta kukas meistä ei kirjotusvirheitä tekisi.
Pääosin intialaiset työyhteisön jäsenet ovat mukavia ja hyväsydämisiä.

He myös nimesivät minut uudestaan. Esittelin itseni heille hyvien tapojen mukaan Ossina. Vastaus oli, että nimeni on liian pitkä ja sain lempinimen Ozzy. Nimeni on ollut heille myös Ossie, Oshe, Joshie. Kyllä se käy. Eipä nuo mikään ole kaukana ristimänimestäni.

Joulukiire

Täällä meidän perheessä joulukiiire on jotain ihan muuta kuin lahjojen ostelua, koristeiden asettelua ja pikkujoulujen juhlintaa. Tänä vuonna ainakin (kuten niin monina muinakin vuosina) joulun alusaika menee tiukasti Outin puolelta keittiössä ja Ossin puolelta baaritiskin takana. Voi kyllä sanoa, että tänä joulukuuna ei ole ehtinyt muuta tekemäänkään kuin töitä.

Kolmesta pikkujoulu viikosta takana on vasta yksi ja haaveilen jo tammikuusta! Samaten työpäivistä, jotka ovat alle 12 tuntisia, tulevasta Teneriffan lomasta, kiireettömistä hetkistä illalla sohvannurkassa, yhteisestä ajasta, kunnon ruuasta, jonka voi rauhassa nauttia, ruokalevosta, ihan siitä, ettei koko ajan tarvitse olla menossa...

Joulu taitaa sittenkn tulla tarpeeseen sellaisena rauhallisena levähdyksenä arjen keskelle, huh.

Sitä ennen vielä pari viikkoa tällaista edessä, meinaan jouluruokaa englantilaisessa pubissa!

Tässä pääruoka-annos; kalkkunaa.

Muuten meidän pubissa tarjotaan seuraavanlainen joulumenu...

Alkuruuaksi

Kananmaksapatee

Brie Fondue

Omena-palsternakkakeitto

Rapucocktail

Pääruuaksi

Kasvisversio klassikkoruuasta "Toad in a hole"

Tässä kohtaa pitänee ehkä hieman avata ruuan nimeä. Toad in a hole voisi kuvailla sanoilla pannukakkua, jossa on makkaroita, eli tällainen...

(Kuva: http://en.wikipedia.org/wiki/Toad_in_the_hole)

Tosiaan tuo pannukakku on Yorkshire pudding-nimistä taikinaa, jota suomalaisessa kulttuurissa voisi maun ja koostumuksen perusteella kutsua aika mauttomaksi pannukakuksi. Ja kasvisversion siitä saa, kun poistaa makkarat ja laittaa kasviksia tilalle!

Inkivääri glaseerattu "Pork Belly" eli possun kylkeä

Perunamuusin sekä kasvisten kera.

Paahdettua kalkkunaa

Tämä on perinteinen englantilainen jouluruoka, jonka kanssa tarjotaan paahdettuja perunoita ja palsternakkaa, "stuffing" eli suorana suomennoksena täytettä, jota laitetaan kokonaisen kalkkunan sisään, se on periaatteessa maustettua makkaramassaa, "pigs in a blanket" suorana suomennoksena ihanasti "possuja viltissä" eli pikkunakkeja, jotka ovat kääritty pekoniin sekä tietysti Yorkshire pudding eli pieni "pannukakku".

Grillattua meribassia

Muussattujen perunoiden ja kasvisten sekä shampanjakastikkeen kera.

Jälkiruuaksi

Suklaabrownie, vaniljajäätelöä

Christmas pudding, Brandy-kastike
Tämä on perienglantilainen jouluillallisen herkku, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan on hedelmäkakku. Meinasin tällaisen itsekin tehdä jouluksi, mutta valmistuksessa oli niin monta kikkaa ja aikaa vievää vaihetta, että taidan tyytyä kaupan vastaavaan tuotteeseen. Kakku siis höyrytetään (useita tunteja), ei paisteta ja aikaa kakun kypsytykseen on käytettävä runsaasti, jopa kuukausia. Kovan alkoholipitoisuuden vuoksi kakku kestää tämän "ikäännytyksen".

(Kuva: http://www.goodtoknow.co.uk/recipes/136992/Microwave-Christmas-pudding)

Tällaiselta Christmas Pudding useimmissa tapauksissa näyttää, kaunis!

Lopuksi kahvin kera (tai englantilaisten tapaan teen kera) tarjotaan mince pie, joka myös kuuluu joulukauden herkkuihin. Näitä pikku piiraita on syöty jouluisin jo 1500-luvulta lähtien, jolloin ne kuulemma ovat olleet lihatäytteisiä, mutta sittemmin ovat muuttuneet makeiksi piiraiksi. Tämä on yksi näitä englannin kielen hauskoja puolia, sillä minced meat tarkoittaa jauhelihaa, mutta mincemeat tarkoittaa piirastäytettä, jossa on kuivattuja hedelmiä, mausteita sekä brandya. Sekaisin meneminen näissä kahdessa termissä on aika lähellä!

(Kuva: http://lookingtocook.co.uk/reinventing-the-mince-pie/)

Mince pie on kyllä yksi englantilaisita joulusuosikeista ja nitä voisinkin tehdä jouluksi. Namm..

Tällaisia varsin ruokaan liittyviä kiireitä täällä piisaa! Seuraavalla kerralla Teille rakkaat lukijat tarjoillaankin toisenlaisia herkkuja, sillä luvassa on Ossin jouluspesiaali. Mahtavaa!

Tällainen on Birminghamin joulutori

Näin alkaneen joulukuun kunniaksi ilmoille kajahtaa nyt raportti Birminghamin joulutorilta, johon olemme pienin askelein tutustuneet vajaan kuukauden ajan. Tässä riemukkaita otoksia jouluhumusta!

Ensimmäiseksi pitää esitellä henkilökohtainen suosikkini: hevoskaruselli.

Olen ehdottomasti aina ollut hevoskarusellien kannattaja. Sillä aina, kun muut menevät huvipuistossa kaikkiin hurjiin, mahan sekaisin laitaviin painovoimalaitteisiin, minä luotan rauhalliseen ja tasaiseen menoon hevosten selässä. Karuselli on lumoava laite; se musiikki, valot, värit sekä hevos-/eläinhahmot ovat vain jotain niin kaunista, vastustamatonta. Hauskaa kylläkin on, että täällä jouluun yhdistetään huvipuistolaitteet, värikkäät ilmapallot ja kaikki sellainen mikä Suomessa ehkä olisi paikallaan vappuna.

Ensimmäisenä bongasin itselleni sopivan ratsun: Ossian-hevosen<3

Ossi sai ratsukseen Zoe-hevosen.

Olemme sijoittaneet visiittimme aina viikonpäiville, sillä viikonloppuna meno markkinoilla on aika tukalaa väkimäärän takia. Uskomattoman paljon tämä tapahtuma kyllä tuo ihmisiä Birminghamiin.

Ja tietysti kaikkien markkinoiden tapaan tarjolla on kaikenlaista koristetta, somistetta ja suoranaista krääsää, mutta jonkinlaisen muiston täältä voisi itselleen ostaa, esimerkiksi joku näistä pähkinänsärkijä sotilaista voisi olla kaunis...

Toinen himoitsemisen kohde on tietysti kauniit, koristeelliset suklaakonvehdit, joita löytyy vaikka minkä makuisina. Pieni pussi näitä jouluksi olisi herkkua!

Viime maanantaina saimme vieraita Worcesterista, kun Janette ja hänen kämppiksensä tulivat ihmettelemään suuren kaupungin joulutoria. Lasilliset Glüh Wine´a lämmittivät mieliä. Pakko kuitenkin sanoa, että glögiä on ikävä, sillä ainakaan tämä lämmitetty jouluviini ei vetänyt vertoja mausteiselle ja ah, niin jouluisen makuiselle glögille. Tosin Mulled Cider on vielä maistamatta täällä nautittavista joulujuomista. Cheers!

Kirjaston aukiolle on pystytetty luistelurata, jossa näkyi kaikentasoista sirklaajaa; osa pystyssä, osa seiniä pitkin luistellen. Ja kuten kuvan yläkulmasta näkyy, lehtiä on vielä puissa joulukuussakin!

Luistinradan vieressä loistaa valtava maailmanpyörä.

Jopa Bullring-ostoskeskuksen maskottihärkä oli puettu herkulliseen pipariasuun.

Kaiken kaikkiaan sellainen on tämä valtava joulutori, joka jyllää täällä vielä seuraavat 20 päivää. Kaiken makean jälkeen kuitenkin vielä sokerina pohjalla löytö kaupan hyllyltä, Lumiukko-animaation päähenkilö valkosuklaisena. Ei tätä kyllä malta syödä, tämähän on klassikko.

Ps. Ossi kertoi, ettei koskaan ole nähnyt Lumiukko-animaatiota ja se oli järkytys ihmiselle, joka on tottunut katsomaan sen joka joulu. Uskomatonta! Noh, pitänee esitellä Ossille tämä iki-ihana jouluklassikko.

Englanti, pienen pieni Amerikka?

En aiemmin ole törmännyt termiin "Black Friday", elikkäs musta perjantai. Mielikuvaksi tästä tulee ensimmäisenä mieleen jotain surullista, ihan kuin tuona päivänä olisi tapahtunut jotain kamalaa, koska musta väri ei yleensä merkkaa mitään positiivista tai hauskaa tapahtumaa.

Tosiaan jotain surullista tässä mustassa perjantaissa on, mutta ei mitään dramaattista, ei hätää. Tänään siis oli "Black Friday", ja se merkitsee tolkutonta shoppailua. Kaupoissa pyörii ihmisiä, jotka jonottavat, ryntäilevät ja ostavat kaikenlaista (turhaa tai tarpeellista) kerrankin, kun halvalla saa.

Black Friday siis avaa joulushoppailusesongin ja arvatkaa tai älkää, se on peräisin Amerikasta! Kyllä! Vuonna 2005 oivallettiin tehdä kauppojen joulusesongin avajaisista perinne ja siitä eteenpäin joka marraskuun viimeinen torstai pyhitetiin ostosjuhlaksi, jolloin kaupat aloittavat alennuksensa.

Kävin pikaisesti töiden jälkeen jättimäisessä Bullring-ostoskeskuksessa katsomassa, miten tämä amerikkalainen kulutusjuhla näkyy täällä päin. Radio ainakin on toitottanut töissä jo useamman päivän ajan tästä mustasta perjantaista ja sen huimista tarjouksista, pakkohan sitä oli käydä tarkkailemassa.

Lopputulos: jonoja, ihmisiä paljon, nälkäkin tuli ja... OSTOS!
Minut on huijattu tähän kulutusjuhlaan mukaan!!

Ja sanonpa vaan, että ostin maailman ihanimmat kotipöksyt törkyhintaan, mutta sanotaan vaikka näin, että olen niiden arvoinen :)

Perinneruokailemassa

Tässä eilen Ossi oli kokkausvuorossa ja luvassa olikin varsinaista perinneruokaa; rekkamiehen annos pyttipannua ja kyytipojaksi tietenkin lasillinen maitoa.
(No myönnettäköön, meillä se oli epärekkamiesmäiseen tapaan mantelimaitoa, eikä täysmaitoa.)

Jälkiruoka jatkoi hyvin alkanutta perinteistä linjaa, eli joulutorttuja, tosin englantilaisella twistillä (=hassun makuinen valmistaikina ja tuoreista luumuista tehty hillo). Juomana oli tietysti teetä!

Sitä vaan olen tässä miettinyt, että miten kaikki voikaan maistua niin erilaiselta täällä, vaikka raaka-aineet ovat kutakuinkin samoja, ruuan tekee samalla tavalla, mutta lopputulos maistuu aina jotenkin englantilaiselta. Olen syynännyt perunalajikkeita, jauhelihapakettien sisältöjä ja koettanut noudattaa kaikkia mahdollisia suomalaisia ruuanlaittokikkoja, mutta lopputuloksena on aina erilainen, ei-niin-autenttisen-makuinen suomalainen ruoka. Eikä siinä mitään, näillä eväillä ollaan varsin mainiosti pärjätty, mutta tässä alkaa pikku hiljaa aukeamaan suomalaisen ruuan salaisuus. Puhdas, laadukas ja aito ruoka ei kaipaa mausteeksi muuta kuin sen suolan ja pippurin. Ihan tässä innostuu suomalaisesta ruuasta!

Eilen myös kalenteria tarkkaillessani havahduin; 9 viikkoa töitä jäljellä!! Tosin kuukausiksi muutettuna se on vielä kaksi kuukautta, mutta yhdeksän viikkoa kuulostaa niin paljon vähemmältä, että se sai jo orastavan lomatunnelman käyntiin... Loma loma loma!

Puolen vuoden rajapyykki

Kyllä se näin on, että puolisen vuotta on jo vieraalla maalla vierähtäny. Jos kaikki ei olisi mennyt hyvin, niin todennäköisesti olisimme jo matkalla Suomeen, mutta asiat ovat tosiaan sujuneet upeasti. Uskallamme vielä siis olla täällä maaliskuuhun asti, vielä muutaman kuukauden.

On huomattu, että täällä ollessamme sitä on ajatellut kaikenlaista, ja se matka omaan itseensä on ollut se tärkein. Vaikka kaikki muu on ympärillä muuttunut, niin itse on ollut koko ajan läsnä itselleen. Eihän sitä itse itseään voi piileskellä, eihän?

Olen myös törmännyt lausahdukseen:

"The world is a book and those who do not travel read only one page."

"Maailma on kuin kirja, ja ne jotka eivät matkusta, lukevat vain yhden sivun."

Pidän tuosta sanonnasta, sillä se kertoo, kuinka matkailu avaa uusia näkökulmia kaikkeen. Täällä Englannissa ollessamme maailma on avautunut aivan uudessa valossa, ja sen takia olen kiitollinen siitä, että päätimme lähteä tälle reissulle. Kerrassaan hyvä idea, me, loistavaa!

Kaikesta huolimatta tärkeintä on se, että on paikka jonne palata ja ihmisiä, joiden tapaamista odottaa.
Ihmisten lisäksi suuri ikävä on myös karvaisia ystäviä...

 Team Viiru & Pesonen on ajatuksissa silloin, kun iltaisin kotona on aavemaisen hiljaista...

Joulumarketilta löytyi onneksi häivähdys myös Suomea. Satuin kävelemään illalla marketin lävitse ja kontin päälle oli vedetty pressu, jossa komeili tutun oloinen maisema. Mieleeni tulivat Lapin mökit ja kyllä, oven yläpuolelta löysin tekstin "Ylläsvilla". Siinä sitten hihkuin ja räpsin kuvia, hauskaa!

Ja eilen postimies toi jouluista postia: Partiolaisten perinteinen adventtikalenteri! Sormet syyhyten voi taas alkaa availemaan luukkuja ja laskemaan päiviä. Jotain siinä vaan on...

Kohta voi sormet syyhyten jo laskea päiviä tulevaan lomaan (Teneriffalle tammikuun lopussa), mutta hoidetaan nyt ensin tämä jouluhässäkkä pois alta. Töissä tahti kiihtyy ja vapaapäivät vähenee, mutta tammikuussa tahti muuttuu.

Paljastus!

No nyt rakkaat seuraajat on se aika, kun paljastamme tatuointi-projektin tuloksen. Loppusilauksen nämä taideteokset saavat vasta 6. tammikuuta, jolloin lisätään vielä hieman väriä ja varjoja, mutta kyllä näitä jo nyt kelpaa esitellä! Molemmat meistä, niin tatuoija kuin asiakaskin, olivat innoissaan ja tyytyväisiä lopputulokseen. Olkaa hyvät, kuvamateriaalia...

Saanko esitellä Ahti ja Vellamo, vesiemme kuninkaalliset.

Tekemiseen meni koko päivä, kahdeksan tuntia, neljä tuntia kumpaankin, mutta voih ja ah, mikä lopputulos. Charlotte on maailman taitavin tekijä ja uskomaton piirtäjä, oli todellinen onni, että löysin hänet!

Nyt alkaakin se aikaa vievin osuus, parantuminen. Ei kuitenkaan huolta, hellällä huolenpidolla, rasvalla ja kelmulla saamme ihon tuossa tuokiossa taas kuntoon. Eläköön ihmiskeho ja sen uskomaton kyky selvitä kaikenlaisista kommelluksista!

Karnevaalitunnelmaa

Mitenköhän sitä voi ihminen enää mistään muusta kirjoittaakaan kuin joulusta?
Täällä sitä tulee jo joka tuutista, joten eiköhän taas jaeta vähän kuvia siitä itsestään...

"Määränpäänä joulu"
Viime lauantaina syttyivät kaupungin jouluvalot ja paikalla oli kuulemma joulupukki sekä englantilaisille kanssakulkijoillemme taianomaisia eläimiä, poroja. Tämä tiedon sain työkaveriltani, koska itsehän vietin koko lauantain töissä. Töiden jälkeen kuitenkin oli pakko käydä ihailemassa keskustan valoja, ja jonkinlaisia virityksiähän sieltä löytyi...

Hommat tuntuivat kuitenkin vielä olleen pahasti kesken, sillä jokaisella kadunkulmalla oli joukko työmiehiä nostureineen tuomassa kaduille lisää tavaraa joulutoria varten; joulukoristeisia kontteja, lisää valoja ja karuselleja kansan huviksi. Näistähän tulee varsinaiset kekkerit, ajattelin!

Kaiken sen karnevaalitunnelman, valojen ja työmiesten lisäksi löysin toisenlaisenkin maiseman, ehkä hiukan perinteisemmän joulun tunnelman. Ihan keskustassa nököttävä, sammaltakin kasvava kirkkovanhus näyttäytyi täysikuun loisteessa seuranaan perinteinen joulupuu. Vaikuttavaa, mutta valitettavasti kuva ei tuo oikeutta sille oikealle näylle.

Kaiken tämän ansiosta aivoni ovat jo asettuneet "valmistaudu jouluun"-vaiheeseen, joten joulukorttien väsäys alkoi tänään. Olen myös käyny ihailemassa joulukoristeita ja pari mukavaa on osunut silmään, joten annan luvan itselleni ihan vain pariin joulukoristeeseen, ettei keväällä sitten Suomessa laukkuja purettaessa huomata siellä olevan vain joulukrääsää.

Ensi torstaina joulutori aukeaa kokonaisuudessaan ja saa nähdä, kuinka se tulee vaikuttamaan arkeen. Työmatkani meinaan kulkee juuri tuon torin läpi, joten pääsen nauttimaan sen tunnelmasta joka päivä!

Marraskuun perinteet

Jo monena iltana ulkona on paukkunut, ja voin sanoa, ettei se ole pakkanen, vaan ilotulitukset. Yhtään ilotulitusta en ole kuitenkaan nähnyt, niinpä lähdin kävelylle niin sanotusti "ilotulituksia metsästämään". Päättömältä tuntuvan poukkoilun ja kuulemani perusteella, missä paukkuu eniten, en löytänyt kunnon ilotulituksia. Koko ajan poksui ja se tuntui kuuluvan joka suunnalta, mutta viimein yhden punaisen räiskähdyksen onnistuin näkemään talojen takaa vilaukselta. Hitaan sytytyksen vuoksi en kuitenkaan pysty todistamaan tätä tapahtumaa kuvilla, valitettavasti...

Olen kuitenkin kuullut tämän olevan englantilainen perinne, "bonfire night", jota juhlitaan marraskuun alussa ja sen historia vie aina 1600-luvulle asti. Historia kertoo, että Lontoon parlamenttitalo uhattiin räjäyttää säpäleiksi erinäisten uskonnollisten erimielisyyksien johdosta, mutta viime tipalla kuningas sai selville syyllisen ja hänet saatiin kiinni ja siihen maailman aikaan tietysti hirtettiin. Samana iltana parlamenttitalon ja kuninkaan pelastumista juhlittiin ilotulituksin. Tämän vuoksi Englannissa vielä näinäkin päivinä järjestetään ilotulituksia tämän tapahtuman johdosta.

Englantilaiset ne tykkää muistella menneitä, eikö niin?

Vieressä kuva miehestä, joka oli tämän kaiken takana;
Guy Fawkes.




Myös intialaiset viettivät kuun vaihteessa eräänlaista valon juhlaa, joka on siis hindulainen uuden vuoden alku, mutta se onkin sitten toisenlainen tarina se. Töissä vain keittiöpäällikkö toivotti hyvää uutta vuotta ja oli innoissaan heidän perheensä hankkimista raketeista, jotka siis myös kuuluvat tähän hindujen juhlaan. Aikamoista paukuttelua siis täällä päin maailmaa tällä hetkellä!

Ja eivät ne perinteet vielä tähän loppuneet!

Vielä olisi yksi englantilaisille merkittävä tapahtuma edessä, ensimmäisen maailman sodan päättymisen muistopäivä. Sota päättyi siis aselepoon 11. marraskuuta 1918 klo 11.00 ja perinteisesti vietetään tuona päivänä tuohon aikaan kahden minuutin hiljaisuus kaatuneiden muistoksi.

Katukuvassa tämä muistaminen näkyy yllättävän monen vastaantulijan rinnalla olevista punaisista kukista, unikoista, jotka ovat perinteinen muistopäivän symboli.

 Tässä sellainen yksi esimerkkinä; muistopäivän unikko. 

Vielä loppuun raportti säästä: sataa, sataa ja sataa. Tuuli on ollut kova ja talven viileys on saapunut tällekin saarelle. Varsinkin sisätiloissa viileys piinaa, kiitosta vain englantilaiselle talonrakennuskulttuurille. Villasukat ovat tulleet tarpeeseen; suuri kiitos mummille, jonka viime vuoden joululahja-villasukat lämmittävät meidän molempien jalkoja.

Hrrr... Ja patterit huutaa täysillä!

Lumitilanne silti vielä nollassa, ja ihmetystä työporukassa herätti, että Suomessa sataa jo nyt lunta, jo tässä vaiheessa talvea!

Totuus eräästä päivästä

Totuus päivästä tulee olemaan karu.

Heti aamusta aloin filosofiseksi ja pohdiskelin..

Pitääkö joka päivä tehdä jotain merkittävää?

Pitääkö aina olla kiire johonkin?

Pitääkö aina olla menossa johonkin?

Tuntuu, että joka päivälle pitäisi olla suunnitelmaa ja ohjelmaa,

ettei vain olisi liian tylsä ja tavallinen, inhottavan arkinen.

Hei laiskamadot, jotka vietätte pitkän aamun ja ihmettelette elämää iltapäivään asti.

Sen tuloksena syntyi kuitenkin tällainen päivä...

Huomasin patiollamme kasvavan sammalta. Luonto se siellä yrittää selvitä keskellä kaupunkia. Olenkin kaivannut syksyisiä metsiä, sammalta ja sieniä. Nyt voimme nauttia tästä pienestä vihreydestä patiollamme.

Piipahdus ulkoilmassa olikin tänään piipahdus taidegalleriassa.

Matkan varrella oli myös ihailtavaa.

Turisteina nappasimme kuvan muun muassa tästä koristeellisesta sillasta.

Ikon-gallerian näyttelyssä oli esillä korealaisen Lee Bul´n tilataideteoksia,

jotka leikittelivät valoilla sekä peileillä.

Saimme päivän valokylvyn, kun eksyimme peililabyrinttiin.

Pieni näyttely sisälsi suuria oivalluksia, mutta oli aivan hetkessä ohi. Toisaalta hyvä, sillä kahvihammasta alkoi hiukan kolottaa ja jotain pientä makeaakin voisi siinä samalla haukata.

Tänäänkin siis teimme jotain, emme kiirehtineet, vaan menimme päämäärätietoisesti eteenpäin.

Nimimerkillä "ihanan arkinen totuus tästä päivästä".

Pssst... 

Joulukuusia bongattu paljon, lunta ei vielä näkyvissä.