torstai 29. toukokuuta 2014

Töihin siitä!

Nyt on ilo ilmoittaa, että olemme molemmat saaneet työpaikat! Ei täysin unelmahommia, mutta kuitenkin jotain, mistä aloittaa ja saada uusia kokemuksia.

The Green Room on Ossin työpaikka aivan kotitalomme nurkalla. 

The Old Contemptibles on Outin työpaikka keskustassa, pienen kävelymatkan päässä.

Olemme molemmat tyytyväisiä, että elämään vihdoin kuuluu jotain muutakin kuin työnhakua ja kirjastossa istumista. Nyt on jo aikakin kääriä hihat ja ryhtyä hommiin! Työ on molemmille jo ennestään tuttua ja turvallista, mutta yllättävää haastetta siihen tuo englannin kieli; nopeasti puhuttuna, eri tavoin murtaen ja paikallisesti "perunat suussa" puhuttuna. Ei ihan yhtä helppoa ymmärtää kuin kuvitteli...

Arki alkaa pikku hiljaa hiipiään elämäämme ja sää on normalisoitunut englantilaiseksi koko ajan jatkuvaksi vesisateeksi. Kumisaappaat ja sateenvarjo on ehdottomasti kova juttu täällä. En uskonut aiemmin, mutta nyt totisesti uskon.

torstai 22. toukokuuta 2014

Virallisten asioiden hoidosta..

Kohta on takana viikko omassa asunnossa ja käytännön asiat on saatu hoidettua. Ajattelinpa näin yleiseksi iloksi kirjoittaa asioista, joihin törmäsimme hankkiessamme asuntoomme vettä, sähköä sekä pankkitilin ja NI-numeron (national insurace number, joka tulee olla työntekijällä).

Tosiaan asuntoon muutettaessamme sinne tuli niin sähköä kuin vettäkin, tosin kylmää. Asunnonvälittäjältä saimme ohjeistuksen ottaa selville vesi- ja sähkömittareiden lukemat, ja soittaa yhtiöille tehdäksemme sopimukset. Vesilukeman saimme näppärästi boilerin vierestä eteiskaapistamme ja yksi soitto vesiyhtiölle riitti. Sähkösopimuksen tekeminen oli haastavampaa... Ensinnäkin sähkömittarit piti löytää jostakin. Onneksi "mörrimöykky" vartijamme murisi sähkömittareiden olevan kellarissa, että sinne vain etsimään. Löytyihän ne. Lukemakin saatiin ylös.

Sitten alkoi villi puhelinrumba; ensin soitin eräälle sähköntoimittajalle, joka sanoi, etteivät he tällä hetkellä toimita sähköä osoitteeseemme ja meidän tulisi soittaa toiseen numeroon kysyäksemme nykyinen sähköntoimittajamme. Selvitin se. Sitten soitin nykyiselle sähköntoimittajalle ja yritin selittää haluavani vaihtaa toiseen sähköntoimittajaan. Yritin saada selville jotain numeroa, jonka tämä uusi sähköntoimittaja olisi halunnut, mutta tietysti Kimi Räikkös-englannilla en varmaankaan saanut itseäni tarpeeksi hyvin ilmaistua, niin sanoivat vain minulle, että soita sinne toiselle sähköntoimittajalle sitten. Ok. Mietimme hetken ja päädyimme, että on varmaan vain helpompaa ottaa sähkö sieltä, mistä sitä jo meille toimitetaan. Näin saimme sähkösopimuksen ja siihen meni 10 puntaa, mikä lienee euroissa jotain yli 10 euroa, että se oli halpaa.. Mutta sähköt palaa!!!

Pankkitilin avaamisesta oli myös varoiteltu vaikeana ja aikaa vievänä hommana, mutta ei aikaakaan, kun minulla oli pankkitili auki! Pankkitäti kyseli muutaman kysymyksen, katsoi passia ja puhui iloisesti säästä. Ossilla tämä homma meni hiukan eri tavalla. Ossi meni pari päivää minun jälkeeni hakemaan tiliä ja joutui aktivoimaan tilin tallettamalla sinne rahaa, mutta muuten kivuton operaatio. Onkohan näillä mitään ohjeistusta vai saako jokainen itse päättää miten asiat tehdään? Välillä tuntuu, ettei asioita hoideta minkään kaavan mukaan niinkuin Suomessa on tottunut tiukasti toimimaan. Mutta tosiaan tuo pankkitili oli yllättävän helppoa saada, ihan sellainen perustili siis.

Ja vielä tarina tuosta NI-numerosta. Soitimme molemmat maanantaina haastatteluaikaa saadaksemme tuon numeron. Ossi soitti ensin ja sai vastaukseksi soittaa perjantaina uudestaan, sillä vapaita aikoja ei ollut sillä hetkellä. Minä soitin hiukan jälkeen päin ja sain ajan perjantaille. Mitä? Sillä virkailijalla oli kai enemmän aikaa..

Tämä viikko on keskittynyt ankarasti työnhakuun. Joka aamu ylös seitsemän kahdeksan aikaan ja suunta kohti kirjastoa. Omaa nettiä siis meillä ei vielä ole, joten tulemme aamusta hoitamaan asioita kirjastoon ja sitten jalkaudumme kaupungille jakamaan CV:itä mielenkiintoisiin ravintoloihin. Tuntuu, että olisin ollut yhteydessä jo kaikkiin Birminghamin ravintoloihin, mutta aina niitä tulee jostain lisää.. Toivottavasti jokin niistä tärppää!

Mutta mikä parasta! Terassiin on löytynyt viimein avain ja olemme päässeet nauttimaan auringosta ja tuulettamaan tupakan käryn pois asunnosta, viimein..
Tässä siis varsin kookas terassimme, ja yksi tuoli auringonottoon!

Lupiinimme kukkii.. Vieressä myös jokin ohdake ja rikkaruoho. Edustava istutus!

Toivottavasti kohta saamme oman yhteyden nettiin, niin olemme sitten enemmän yhteydessä, mikäli jotain merkittävää tapahtuu. Tällaista työttömän arkea täällä Englannissa tällä hetkellä!

lauantai 17. toukokuuta 2014

Asuntoesittely

Keittiö tavaroineen, kaikkineen..

Olohuoneemme. Terassi on vielä tavoittamattomissa, sillä siihen ei ole avainta!? Tämä on tätä Englantia. Joudumme odottamaan, jotta saamme terassin avaimet vielä... Emme tiedä mihin asti! Kysytty on, mutta sanoivat olevansa sitten yhteydessä meihin. Ok. Joka tapauksessa meidän terassillamme on iso ruukku, jossa kasvaa LUPIINEJA!

Makuuhuone. Kyllä, verhonamme toimii tällä hetkellä lakana! Täällä pitää vähän puntaroida, että mitä ostaa, sillä pitää miettiä ottaako tavarat sitten mukaan vai laittaako kierrätykseen, kun joku päivä täältä Suomeen tulemme..

Ja saniteettitilat! Valitettavasti tässä asunnossa ei ollut ammetta.. Olisin kovasti tahtonut, mutta nyt pitänee vain suihkutella sitten.

Asunto on siis tosiaan aivan keskustassa ja tiukasti vartioitu omien vartioidemme toimesta. Sijainti on aivan kiinalaiskorttelin vieressä, joten täällä me asustelemme, suomalaiset, kymmenien tuhansien kiinalaisten ympäröimänä..

Saa tulla tutustumaan!



Ensimmäisen viikon saldo

Viikko on vierähtänyt ja elämä Birminghamissa alkaa ajautumaan uomiinsa. So far so good. Tunnelmaa nostattaa Englannin sää, joka on viime päivinä näyttänyt paremmat puolensa. Ihanaa auringon paistetta, pelkkää hymyä!! No ehkä jotain kulttuuri erojakin ollut matkassa... Tässä tätä koontia tämän viikon toilailuista!

Ensimmäisenä päivänä, maanantaina, selvisi junalla matkustamisen erot. Suomessa valtion rautatiejärjestelmään tottuneena tuli yllätyksenä se, että Englannissa on olemassa eri junayhtiöitä. Hyppäsimme Banburysta junaan kohti Birminghamia, kunnes konnari tuli ja sanoi, että emme pääse tällä lipulla perille, vaan on hypättävä seuraavalla asemalla pois ja otettava seuraava juna. Olimme äimänä, että jotain se sanoi Chiltern Railwaysta, mutta mitä?? Asemalla meille selvisi, että olimme olleet väärän yhtiön junassa. Ups. Muuten matka oli oikein miellyttävä!

Birminghamissa hotellihuone oli... Kiva? Ei ihan sitä mitä odotimme, mutta olkoon..
Kaapisto rempsottaa ja kokolattiamatto on hieman tahrainen. Norfolk hotel, en välttämättä suosittele, vaikka edullinen olikin..

Maanantaina etsimme kiivaasti asunnonvälitystoimistoja, sillä aiemmin sovitut asuntonäytöt eivät olleetkaan enää voimassa. Ilmeisesti ne asunnot olivat jo menneet.. Tässä on yksi suuri ero Suomen ja Englannin välillä, sovitut asiat eivät välttämättä pidäkään paikkaansa täällä. Suomessa jos asia on sovittu, se on sovittu. Onhan tästä ollut ennenkin huhua, mutta en ole uskonut. Nyt uskon.

Maanantain uupumus ja turhautuminen oli kuitenkin kaiken arvoista, sillä heti tiistai aamusta meillä oli näyttöjä kolmeen eri asuntoon. Tahdoimme ne heti! Mukavia, kotoisia ja moderneja asuntoja jokainen. Varoitukset homeisista loukuista olivat tässä kohtaa turhia. Maksoimme varausmaksun heti näyttöjen jälkeen yhdestä asunnosta, mutta tässäkin tuli ansa eteen. Se asunto oli jo vuokrattu asunnon omistajan toimesta! Höh... Mutta saimme toisen asunnon, joka oli samassa talossa ja jota siis olimme myös käyneet katsomassa. Homma siis hoidossa!

Muuttaminen tosin oli odotettua kalliimpaa. Asunnon vuokraajan täytyy, ainakin tässä tapauksessa, maksaa mm. Kolmen kuukauden vuokra etukäteen, erilaisia maksuja välitysfirmalle jne.. Mutta rahalla saa! Laitoimme silmät kiinni ja vilautimme pankkikorttia. Takuuvuokrat saamme onneksi totuttuun tapaan takaisin poismuuton yhteydessä.

Muuten aikaa on kulunut kaupunkiin tutustuessa ja tottuessa paikalliseen kieleen. Small talk on tuttu käsite, mutta vielä aika hakusessa. Ei Suomessa kukaan höpöttele tuntemattomille puhelimessa, kadulla, kaupassa, ravintoloissa.. Jos jollain on neuvoja small talk kulttuuriin, niin kiitos, täällä niitä tarvitaan! Kävimme myös kyselemässä intenssiivi-kielikurssien hintoja, mutta wow! Päätimme säästää satoja euroja/puntia ja alkaa puhumaan englantia keskenämme. Kieli alkaa jo taipumaan, muttei ole tullut vielä uniin asti.

Tämän päivän teemana: työ. Cvn laadintaa, paikkojen kartoitusta ja lopulta sitä parasta; työn hakua! Alkaa kohta pitkästyttämään tämä joutenolo...



keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Todistusaineistoa!

Fish and chips
Canal side



Hengissä!

Anteeksi kaikille, jotka ovat kuvitelleet meidän jo kuolleen ensimmäisten päivien aikana, olemme turvallisesti Birminghamissa! Hoppua on riittänyt; kaupunkiin, paikallisiin tapoihini ja ruokaan on pitänyt tutustua. Asuntohan meillä jo onneksi on hankittu! Ensimmäisen päivän turhautumisesta huolimatta saimme kuin saimmekin ensimmäiset asuntonäytöt sovittua. Heti tiistai aamusta lähdimme kiinteistövälittäjän kyyditsemänä katsomaan kolmea aika mukavaakin asuntoa. Yksi näistä on nyt meidän! Eli ensimmäinen kivi sydämeltä on heitetty pois.
Nyt kuitenkin matka jatkuu... Ilmoittelemme taas lisää, kunhan sopivan leppoisa hetki osuu kohdalle. 

perjantai 9. toukokuuta 2014

Pakkasimme kaiken

Viimeiset hetket lähestyy.. Yhteinen perheateria on nautittu ja heipat on sanottu. Lievää jännitystä ilmassa ja mahassa.
Tässä Ossi näyttää mallia, mahamallia.

Vika yö nukutaan makeasti Heinolassa ja huomenna nenä kääntyy kohti Kirkkonummea. Siitä alkaa viimeinen päivä Suomessa, iik! Todellinen matka on vasta alkamassa ja nyt on jo vähän ikävä normaalia arkea. Kyllä se kehveli sieltä taas tulee eteen. Nyt reissataan!

Outi näyttää reissumallia!

Tänään siis putkahtivat maailmaan Kajka 20 kg, Oxo 15 kg, Asaklitt 3 kg ja Edelweiss 5 kg. 
Näillä mennään!!

lauantai 3. toukokuuta 2014

Vielä viikko seikkailuun!

Haluan toivottaa kaikki kiinnostuneet tervetulleiksi meidän (Outin ja Ossin) seikkailuun!

Aamulla aikaisin sunnuntaina 11.5. (Äitienpäivänä siis) lentokoneen nokka tulee osoittamaan Lontoon suuntaan. Tästä alkaa oletettavasti, ja alustavien suunnitelmien mukaan, vuoden mittainen seikkailu Englannissa. Tarkemmin sanoen Birminghamissa.

Lähdemme matkaan avoimin mielin, joten mikään ei ole kiveen hakattua. Mielessä kuitenkin tavoiteena saada oma asunto, jännittävä työ sekä sujuva englannin kielen taito. Unohtamatta tietenkään kaikkia niitä ihania uusia englantilaisystäviä!!

Tällä blogilla haluamme pitää elämässämme mukana kaikki ne, jotka jäävät Suomeen pohtimaan kohtaloamme. 

Miten meidän käy?

Se selviää seuraamalla tätä blogia. Emme lupaa päivittäisiä kuulumisia, mutta silloin tällöin yllätämme mukavasti!

Nyt on vielä viikko aikaa tavata, heittää jäähyväisiä ja nauttia Suomen keväästä sukulaisten ja ystävien saartamana. Voiko olla parempaa?