Tosiaan asuntoon muutettaessamme sinne tuli niin sähköä kuin vettäkin, tosin kylmää. Asunnonvälittäjältä saimme ohjeistuksen ottaa selville vesi- ja sähkömittareiden lukemat, ja soittaa yhtiöille tehdäksemme sopimukset. Vesilukeman saimme näppärästi boilerin vierestä eteiskaapistamme ja yksi soitto vesiyhtiölle riitti. Sähkösopimuksen tekeminen oli haastavampaa... Ensinnäkin sähkömittarit piti löytää jostakin. Onneksi "mörrimöykky" vartijamme murisi sähkömittareiden olevan kellarissa, että sinne vain etsimään. Löytyihän ne. Lukemakin saatiin ylös.
Sitten alkoi villi puhelinrumba; ensin soitin eräälle sähköntoimittajalle, joka sanoi, etteivät he tällä hetkellä toimita sähköä osoitteeseemme ja meidän tulisi soittaa toiseen numeroon kysyäksemme nykyinen sähköntoimittajamme. Selvitin se. Sitten soitin nykyiselle sähköntoimittajalle ja yritin selittää haluavani vaihtaa toiseen sähköntoimittajaan. Yritin saada selville jotain numeroa, jonka tämä uusi sähköntoimittaja olisi halunnut, mutta tietysti Kimi Räikkös-englannilla en varmaankaan saanut itseäni tarpeeksi hyvin ilmaistua, niin sanoivat vain minulle, että soita sinne toiselle sähköntoimittajalle sitten. Ok. Mietimme hetken ja päädyimme, että on varmaan vain helpompaa ottaa sähkö sieltä, mistä sitä jo meille toimitetaan. Näin saimme sähkösopimuksen ja siihen meni 10 puntaa, mikä lienee euroissa jotain yli 10 euroa, että se oli halpaa.. Mutta sähköt palaa!!!
Pankkitilin avaamisesta oli myös varoiteltu vaikeana ja aikaa vievänä hommana, mutta ei aikaakaan, kun minulla oli pankkitili auki! Pankkitäti kyseli muutaman kysymyksen, katsoi passia ja puhui iloisesti säästä. Ossilla tämä homma meni hiukan eri tavalla. Ossi meni pari päivää minun jälkeeni hakemaan tiliä ja joutui aktivoimaan tilin tallettamalla sinne rahaa, mutta muuten kivuton operaatio. Onkohan näillä mitään ohjeistusta vai saako jokainen itse päättää miten asiat tehdään? Välillä tuntuu, ettei asioita hoideta minkään kaavan mukaan niinkuin Suomessa on tottunut tiukasti toimimaan. Mutta tosiaan tuo pankkitili oli yllättävän helppoa saada, ihan sellainen perustili siis.
Ja vielä tarina tuosta NI-numerosta. Soitimme molemmat maanantaina haastatteluaikaa saadaksemme tuon numeron. Ossi soitti ensin ja sai vastaukseksi soittaa perjantaina uudestaan, sillä vapaita aikoja ei ollut sillä hetkellä. Minä soitin hiukan jälkeen päin ja sain ajan perjantaille. Mitä? Sillä virkailijalla oli kai enemmän aikaa..
Tämä viikko on keskittynyt ankarasti työnhakuun. Joka aamu ylös seitsemän kahdeksan aikaan ja suunta kohti kirjastoa. Omaa nettiä siis meillä ei vielä ole, joten tulemme aamusta hoitamaan asioita kirjastoon ja sitten jalkaudumme kaupungille jakamaan CV:itä mielenkiintoisiin ravintoloihin. Tuntuu, että olisin ollut yhteydessä jo kaikkiin Birminghamin ravintoloihin, mutta aina niitä tulee jostain lisää.. Toivottavasti jokin niistä tärppää!
Mutta mikä parasta! Terassiin on löytynyt viimein avain ja olemme päässeet nauttimaan auringosta ja tuulettamaan tupakan käryn pois asunnosta, viimein..
Tässä siis varsin kookas terassimme, ja yksi tuoli auringonottoon!
Lupiinimme kukkii.. Vieressä myös jokin ohdake ja rikkaruoho. Edustava istutus!
Toivottavasti kohta saamme oman yhteyden nettiin, niin olemme sitten enemmän yhteydessä, mikäli jotain merkittävää tapahtuu. Tällaista työttömän arkea täällä Englannissa tällä hetkellä!
Hahah, mä niin sanon, oikee sukunimi on avain onneen!;) Tai sit ei.. No mut hyvä kuitenki, et hommat menee eteepäin!:)
VastaaPoista