Matka Liverpooliin osa 1/2

Kohdallemme osuivat yhteiset vapaat, joten päätimme, ettemme jäisi kotisohvalle möllöttämään, vaan lähdemme reissuun. Nyt kun meillä on aivan ainutlaatuinen tilaisuus seikkailla ja ottaa kaikki ilo irti tästä Englannista, joten ei muuta kuin selaamaan internettiä, että missä olisi mukava piipahtaa parin päivän reissulle. Muutama kaupunki on ollut erityisesti mielessä, joissa olisi mukava vierailla ja nimenomaan Liverpool on ollut yksi näistä kohteista. 

Miksikö? En osaa sanoa, mutta se on ainakin ollut kaupunki, jonka nimelle on aina nauranut mielessään Maksa-altaana. Toinen mielikuva kaupungista on jalkapallo, mutta jätimme sen nyt toiselle sijalle, sillä selvisi juurikin kaupungista tietoa hakiessa, että sehän on maailmankuulun poikabändin, The Beatlesin, kotikaupunki! Emme kumpikaan ole faneja, mutta kyllä asiaa oli pakko lähteä tutkimaan..

Matkalla Liverpooliin törmäsimme Crewen asemalla vanhanajan höyryjunaan. Sitä lämmiteltiin pitkän aikaa ennenkuin se lähti asemalta, kiilloteltiin vaunuja ja tarjoiltiin ihmisille teetä joka ikisessä vaunussa. Jokainen istuin oli pehmoinen ja joka pöytä katettu.. Voi sitä vanhanajan tunnelmaa! Aluksi luulimmekin junaa pelkästään ravintolaksi, joka oli tehty vanhaan junaan, mutta kyllä se sitten siitä nytkähti liikkeelle.

Tässä hivenen suttuinen, ikkunan takaa otettu kuva siitä ylellisyydestä. Jokaisessa vaunussa oli tietenkin oma tarjoilijansa. Ihan teki mieli mennä siihen kyytiin!

 Tässä sitä reissataan vaan nykyaikaisessa kyydissä, joka kuitenkin vei meidät turvallisesti ja aivan ajallaan Liverpooliin.

Hostellimme HOAX oli tosi viihtyisä ja sijaitsi aivan keskustassa. Huone oli ihanan valoisa kulmahuone ja meillä oli näkymä suoraan Mathew Street´lle, jonka sanotaan olevan The Beatles-yhtyeen synnyinpaikka. Kerrankin tuntui, että sai oikeasti rahoilleen vastinetta hostellissa. Todellakin suosittelen!

Matkalla tulee nälkä, joten ajattelimme poiketa haukkaamaan murua rinnan alle. Homma ei kuitenkaan ollut niin helppo kuin olimme ajatelleet. Kaikilla muillakin tuntui olevan nälkä juuri samaan aikaan. Oli sunnuntai, kello oli siinä yhden ja kahden välissä iltapäivällä.. Ja mitä? Kaikkiin ruokapaikkoihin jonoa ulko-ovella, jos pääsit kävelemään sisään asti, niin ilmoitettiin, että pöytiin on 30-45 minuutin jono. Ihmeellistä! Tuntui todella oudolta, mutta toisaalta myös hyvältä. Täällä oikeasti käytetään ruokapalveluita ja syödään ulkona. Tällaista Suomeenkin, kiitos.

Viimeinkin saimme peppumme paikallisen meksikolaisen ravintolan penkkiin, noin puolen tunnin odottelun jälkeen, mutta kyllä kannatti...

Tilasimme "vähän kaikkea" eli tarjottimen talon tacoja, quesadilloja, tostadoja.. Nam. Näytti ensi silmäykseltä vähäiseltä määrältä, mutta oli juuri sopivasti ruokaa tainnuttamaan nälän.

Ja vielä mahtui jotain siihen päällekin.. Aivan super herkulliset Churrot ja suklaakastiketta. Unelma!

Ruokailun jälkeen suuntasimme tervehenkisesti reippailemaan Crosby-rannalle, joka on lyhyen bussimatkan päässä Liverpoolista. Ranta on uskomattoman iso ja siellä on sata rautaista patsasta, joka tunnetaan taideteoksena "Another Place".

Osa rautamiehistä oli hiukan ruosteessa..

..osa rautamiehistä oli hiukan rokkoisia.

Mutta ne olivat kyllä vaikuttava näky ripoteltuna ympäri rantaa. Todella vaikuttavia hahmoja tuijottamassa hiljaisena joukkona merta kohti.

Olin odottanut tätä meren näkemistä jo jonkin aikaa ja se oli aivan ihana kokemus!

Oli pakko vielä tarkistaa meren nimi, sillä epäilimme sen alussa olevan Atlantia, mutta kävimmekin oikeasti kastamassa jalkamme Irlanninmereen. 

Jälleen kerran.. Ihana päivä!

Päivän hauskuutuskuva

Ossi kaipaa pitkiä hiuksiaan...

<3<3<3

Turistit liikkeellä, oppituntina historia

Aurinkoisen paahtavan päivän kunniaksi päätimme harrastaa hieman kotiseutumatkailua. Matkakohteena Soho House-kartano, joka oli paikallisen tehtailijan koti 1700-luvun loppupuolella.

Tässä kyseistä kartanoa ulkosivulta. Siihen maailman aikaan tämä talo oli isompi ja sen yhteyteen kuului pari järveä, talleja, tehdasrakennukset ja runsaasti metsää. Satojen vuosien aikana kaikki muu on myyty, purettu ja rakennettu uutta päälle, ja jäljellä on enää tämä osa kartanoa. Mutta olihan se hieno!

Hänen kotonaan siis kävimme; Mr. Matthew Boulton. Hän oli kiinnostunut mineraaleista, luonnosta, kemiasta, tähtitieteestä ja ei varmaan ollutkaan sellaista asiaa, josta hän ei olisi ollut kiinnostunut! Hänen tehtaansa tuottivat myös yhtä sun toista; nappeja, kellovitjoja, leluja, hopeaesineitä, kolikoita maailman laajuisesti mm. Sumatraan (?) jne.. Voi kyllä sanoa, ettei ollut turha mies. Mielettömän aikaan saava yhteistyökumppaninsa James Watt´n kanssa, joka mullisti osaltaan Britannian teollisuutta keksimällä höyrykoneen.

Eikä tässä ollut vielä kaikki.. Näillä pojilla oli oma kerho, "The Lunar Society", jossa olivat osallisina osa tuon ajan suurista ajattelijoista ja keksijöistä. He tapasivat säännöllisesti täällä Soho Housen tiloissa. Kerho sai nimensä heidän tapaamisajankohdastaan, eli he tapasivat aina täyden kuun aikaan, jotta osallistujat pääsivät kotiin turvallisesti kuun valossa. Kokouksissaan he käsittelivät laajasti kemiaa, fysiikkaa, lääketiedettä sekä näiden alojen omia kokeitaan.

Tässä maalaus, joka esittää tutkijoiden empiiristä koetta. Ylhäällä lintu on lasipallossa, josta pumpataan ilma pois. He todistavat, että elävät olennot tarvitsevat happea. Näitä kokeita ei sitten saa enää nykypäivänä suorittaa!! Mutta epäilen, että oli aika huimaa tuohon aikaan ymmärtää tämäkin nykypäivän itsestäänselvyys.

Sen aikaisia daameja muotikampauksissaan. Vasemman puoleinen rouva vähän karvaisempana :D Ja vautsi vau, mikä hattu! Oikein sen aikaista muotia tämäkin! Ja kyllä, kävimme hassuttelemassa lasten nurkkauksessa...

Pääsimme myös tutustumaan herran viinikellariin. Ajan mukaisesti vettä oli vaarallista juoda ja tee oli liian kallista, joten palvelusväelle annettiin joka päivä 6 tuoppia olutta ja 2 tuoppia alea. Naiset saivat puolet tästä määrästä. Hik!

Ja tässä herran oman tehtaan tuotantoa, juomapikarit kettujahtiin. Nämä olivatkin siitä vekkulit pikarit, että tasaisen pohjan puuttuessa juoma oli aina hörpättävä yhdellä kertaa, ja ei muuta kuin kettuja metsästämään!

Loikkaus tämän päivän Englantiin takaisin..

Rankan, mutta erittäin antoisan iltapäivän historia osuuden jälkeen mahat täyttyivät intialaisella ruualla. Ei voi muuta kuin todeta, että aivan ihana päivä!

Timantit, timantit..

Tässä näitä nyt olisi.. Tehtiin taas reissu Jewellery Quarter´iin ja kartoitettiin sormustilannetta. Mitään ei ole vielä hankittu, mutta varmaa se on, että täältä ne sormukset on syytä hankkia jos mistä! Valikoimaa tosissaan riittää ja jo pelkän ikkunashoppailun jälkeen on ihan pyörryksissä. Luulin, ettei mistään löydy sellaisia erikoisia sormuksia mitä mielessämme on ollut, mutta löytyypäs; Outille jotain isokivistä, värikästä, näyttävää ja Ossille maltillista ja mustaa.

 Ihana valikoima mahdollisia vaihtoehtoja; värikästä ja kimaltavaa.

 Tässä taas jotain vähän kalliimpaan makuun ja ei, tämä ei ollut minun makuuni. Tuli pakottava tarve jakaa tämä kello, koska hinta on tähtitaivaallinen ja kello, vaikka yliampuvista asioista välillä pidänkin, oli HIUKAN liika jopa minulle. Alennettu hinta n. 11 000 euroa, auts!

 Ja tässä olisi sellaista tavallisempaa kiveä. Ihan todellinen helmi, jos voi sanoa.

Hauska, oivaltava ja hieno!

 Nämä vintage-sormukset olivat kyllä juuri sellaista etsimääni. Tuo oikean puoleinen korallin värinen sormus oli hurmaava! Ei yhtään kimaltavaa kiveä, mutta jotenkin se kaikessa yksinkertaisuudessaan on kertakaikkisen valloittava. Unohtamatta kuitenkaan violettia ametistia vasemmalla.. Vaikea valita.

 Tässä hiukan hienostuneempaa ja yksinkertaisempaa linjaa. Rusetteja, helmiä ja vasemman puoleinen oksamainen sormus oli kaunis ja mieleenpainuva. Jospa sittenkin jotain tällaista?

Nämä olivat myös kuin karkkia, värikkäitä, vastuttamattomia karkkeja.. Ei kun sormuksia siis. Nam. Uskomattoman vaikeaa nyt näistä päättää, mutta mihin ikinä näistä tai jostain muusta päädymmekään, uskon sormustemme olevan aika ainutlaatuisia!

Custard factory

Tästä kun mainitsin jo tuossa turistilistaani tehdessä, niin tässä tarinaa reissustamme Custard Factory-nimiseen kortteliin Birminghamissa, joka on tunnettu ns. luovana keskuksena. Alueella on pieniä putiikkeja vaatekaupoista partureihin, jotka kaikki ovat ainutlaatuisia ja hauskan oloisia. Reissu oli insiroiva, sillä koko alue oli täynnä kaikkea hullua nähtävää, huh!

Tämä More by desing oli todella mahtavan näköinen kauppa, mutta piti tyytyä ikkunashoppailuun, sillä se oli kiinni tuona sunnuntaina. Muutenkin oli ehkä hivenen huono päivä visiitille, sillä useimmat kaupat tosiaan olivat kiinni, mutta muuta nähtävää tosiaan oli tarjolla!

Tässä More by desing-kaupassa oli esillä aivan mahtava kala-tuoli, joka sai minut haaveissani istumaan mökkilaiturin päässä ja saavani kaikki nuo kalat, jotka tuolin ihanan turkoosissa kankaassa polskivat! Ehdottomasti Outin tuoli! Muutenkin kaupan ikkunoissa oli esillä tyyynyjä ja lampun varjostimia, joiden printit olivat meidän molempien makuun.

Tässä sisäpihalla sijaitsevaa jättiläistaidetta. Nämä vaikuttavan kokoiset kummajaiset, mörköukko sekä herra kahvikuppinsa kanssa, olivat valtavia paikan päällä. Olisi pitänyt mennä viereen tulitikkurasiaksi antamaan mittakaavaa.

Taidetta tosiaan! Suuressa hallissa oli kauppojen lisäksi upeita teoksia. Tässä nakuja ihmisen muotoisia kappaleita roikkuu katosta. Kuva ei ole yksityiskohtainen, sillä ylhäältä tuleva aurinko oli niin kirkas. Hassua, kun ihmisiä roikkuu aivan pään yläpuolella :) Tämä oli ehdottomasti suosikki teokseni.

Ja tässä on kyllä toinen aivan mahtava oivallus, kuinka käyttää vanhoja hevosen kenkiä uudestaan. Niistä voi tehdä vaikkapa tällaisen tuolin. Ei auta, pakko alkaa keräämään hevosen kenkiä omaa puutarhatuolia varten. Hieno idea!

Tässä yksityiskohtaisempi kuva hevosenkenkä tuolista ja sitä ihmettevästä Outista.

Ossi taas ihmettelee suuressa tyhjässä huoneessa olevaa puuta. Tila oli todella vaikuttava kaikessa yksinkertaisuudessaan. Se oli ns. ostoskeskuksessa sijaitseva tyhjä huone, jossa oli kattoikkuna ja siinä alla tämä variseva puu. Karua, mutta kaunista!

Matka Lontoon vilinään

Vihdoin! Vihdoin siis saimme ensimmäiset vierailijat Suomesta! Saimme järjestettyä molemmille töistä vapaata alkuviikoksi ja teimmekin reissun Lontooseen heitä katsomaan. Oli huippua nähdä taas pitkästä aikaa, mutta toisaalta tuntui kuin ei oltaisi oltu päivääkään erossa. Siitä sen tuntee, ystävän<3

Tässä siis läjä päin kuvia ja kuvien ohessa selostuksia, mitä näimme ja koimme Lontoon suuressa kaupungissa..

Ensimmäinen kuva on hyvä; eräässä blogissa oli neuvoja Lontoon matkaajille ja siellä neuvottiin välttämään nostalgisia pikkukahviloita ja ostamaan kahvit isoista ketjuista, kuten Starbucksista. Kerroin tästä Ossille, ja Ossi noudatti ohjetta jo ennen kuin ehdimme edes Lontooseen. Starbucks-kahvia jo Birminghamin juna-asemalla!

Pikkuketjuissa kuulemma poltetaan maito ja kahvi maistuu pahalta?! Voi olla, mutta mielummin otan sen riskin kuin juon aina saman makuista (eikä edes niin hyvää kahvia) sieluttomissa ketjukuppiloissa.. Niin! Siinä oli mielipide!

Ja tässä idyllistä kesämaisemaa junan ikkunasta Birminghamin laitamilta. Täydellinen! Näinkin kansoitetussa maassa (Suomeen verrattuna) voi olla näin luonnon kaunista ja aivan maaseutua. Sen hetken sielu lepäsi..

Tässä tätä reissukuvaa matkaajista. Näytetään kuulemma vieläkin ihan suomalaisilta :)

Mutta ehkäpä keskivertoa söpömmiltä suomalaisilta<3

Tämä oli ehkä jännittävimpiä hetkiä reissussa; avaan tässä hotellihuoneemme ovea. Koskaan ei voi tietää minkälaisen hotellihuoneen todellisuudessa saa. Kuviin netissä ei sovi luottaa, sillä usein niitä on enemmän tai vähemmän kaunisteltu. Hinta voi jo kertoa jotain tasosta, mutta sekin voi johtaa harhaan. Tämä hotelli oli kuitenkin aika hintava yhdeltä yöltä (muistaakseni 82 puntaa), mutta näytti olevan halvimmasta päästä Lontoon keskustan hotelleja.

Onni suosi meitä tällä kertaa!! Huone oli tosi pieni, mutta kuitenkin lakanat olivat puhtaat, tv toimiva,  kaapit ym. irtaimisto ehjät ja muutenkin yleisilme siisti. Huoneen hintaan kuului myös aamiainen, joka oli hyvä. Oli jopa valinnan varaa ja sai valita joko englantilaisen tai mannermaisen aamupalan, vau! Kahvikin oli hyvää :) Ei valittamista majoituspuolella siis!

Jännitys oli kylläkin aiheellista, sillä varasin piruuttani huoneen surullisen kuuluisan hotellin kaimasta Norfolk Hotellista. Erotuksena oli etuliite "Royal", joka kyllä kuvasi valtavaa eroa kuvottavan Birminghamin läävän ja Lontoon hotellin välillä. Nämä hotellit siis eivät tietääkseni liity mitenkään toisiinsa, nimi vain sattuu olemaan sama. Tällä kertaa hotellista vaan poistui tyytyväinen asiakas.

Turistireissun kohteina muun muassa Buckingham Palace (kuvassa), Hyde park, British museum.. Kaikki turistien vakiopaikat oli myös meidän kokeiltava, ainakin kerran elämässä!

Ossi lumoutuneena Lontoosta..

Ihanaiset innoissaan<3 Kyllä, juuri tuolla hetkellä satoi hiukan, muuten oli aurinkoista. Oikeasti!!

Fiilistelyä Big Benin nurkilla.

Ossi on äimänä kuinka iso se Ben oikeasti onkaan...

Haukkasimme hiukan pubissa purtavaa kävelykierroksen päätteeksi. Kuvassa ylhäältä alas:

-savustettu makrillileipä

-"sianpää sylttyä" paahdetun leivän ja picalillin kera (Picalilli on vihanneksista esim. kukkakaalista tehtyä pikkelssiä, maustettu tällä kertaa curryllä)

-peruna-herne-kroketteja ja valkosipulimajoneesia

Jotta jaksaisimme vielä kokea jotain Lontoolle hyvin tyypillistä; teatteria!!

Saimme viime hetken edulliset liput Stomp-esitykseen. Esitys koostui , jota näyttelijät loivat käyttäen mm. sytkäreitä, luudan varsia, ostoskärryjä, paperipusseja, roskiksia... Ihan mitä vain! Esitys oli myös hauska, vaikka yhtään vuorosanaa ei käytetty, oli vain näyttelijöiden elekieli.

Ja iltapalaksi oli loman kunniaksi HAMPPARIA!! Nams.