Kohdallemme osuivat yhteiset vapaat, joten päätimme, ettemme jäisi kotisohvalle möllöttämään, vaan lähdemme reissuun. Nyt kun meillä on aivan ainutlaatuinen tilaisuus seikkailla ja ottaa kaikki ilo irti tästä Englannista, joten ei muuta kuin selaamaan internettiä, että missä olisi mukava piipahtaa parin päivän reissulle. Muutama kaupunki on ollut erityisesti mielessä, joissa olisi mukava vierailla ja nimenomaan Liverpool on ollut yksi näistä kohteista.
Miksikö? En osaa sanoa, mutta se on ainakin ollut kaupunki, jonka nimelle on aina nauranut mielessään Maksa-altaana. Toinen mielikuva kaupungista on jalkapallo, mutta jätimme sen nyt toiselle sijalle, sillä selvisi juurikin kaupungista tietoa hakiessa, että sehän on maailmankuulun poikabändin, The Beatlesin, kotikaupunki! Emme kumpikaan ole faneja, mutta kyllä asiaa oli pakko lähteä tutkimaan..
Matkalla Liverpooliin törmäsimme Crewen asemalla vanhanajan höyryjunaan. Sitä lämmiteltiin pitkän aikaa ennenkuin se lähti asemalta, kiilloteltiin vaunuja ja tarjoiltiin ihmisille teetä joka ikisessä vaunussa. Jokainen istuin oli pehmoinen ja joka pöytä katettu.. Voi sitä vanhanajan tunnelmaa! Aluksi luulimmekin junaa pelkästään ravintolaksi, joka oli tehty vanhaan junaan, mutta kyllä se sitten siitä nytkähti liikkeelle.
Tässä hivenen suttuinen, ikkunan takaa otettu kuva siitä ylellisyydestä. Jokaisessa vaunussa oli tietenkin oma tarjoilijansa. Ihan teki mieli mennä siihen kyytiin!
Tässä sitä reissataan vaan nykyaikaisessa kyydissä, joka kuitenkin vei meidät turvallisesti ja aivan ajallaan Liverpooliin.
Hostellimme HOAX oli tosi viihtyisä ja sijaitsi aivan keskustassa. Huone oli ihanan valoisa kulmahuone ja meillä oli näkymä suoraan Mathew Street´lle, jonka sanotaan olevan The Beatles-yhtyeen synnyinpaikka. Kerrankin tuntui, että sai oikeasti rahoilleen vastinetta hostellissa. Todellakin suosittelen!
Matkalla tulee nälkä, joten ajattelimme poiketa haukkaamaan murua rinnan alle. Homma ei kuitenkaan ollut niin helppo kuin olimme ajatelleet. Kaikilla muillakin tuntui olevan nälkä juuri samaan aikaan. Oli sunnuntai, kello oli siinä yhden ja kahden välissä iltapäivällä.. Ja mitä? Kaikkiin ruokapaikkoihin jonoa ulko-ovella, jos pääsit kävelemään sisään asti, niin ilmoitettiin, että pöytiin on 30-45 minuutin jono. Ihmeellistä! Tuntui todella oudolta, mutta toisaalta myös hyvältä. Täällä oikeasti käytetään ruokapalveluita ja syödään ulkona. Tällaista Suomeenkin, kiitos.
Viimeinkin saimme peppumme paikallisen meksikolaisen ravintolan penkkiin, noin puolen tunnin odottelun jälkeen, mutta kyllä kannatti...
Ruokailun jälkeen suuntasimme tervehenkisesti reippailemaan Crosby-rannalle, joka on lyhyen bussimatkan päässä Liverpoolista. Ranta on uskomattoman iso ja siellä on sata rautaista patsasta, joka tunnetaan taideteoksena "Another Place".
Osa rautamiehistä oli hiukan ruosteessa..
..osa rautamiehistä oli hiukan rokkoisia.
Mutta ne olivat kyllä vaikuttava näky ripoteltuna ympäri rantaa. Todella vaikuttavia hahmoja tuijottamassa hiljaisena joukkona merta kohti.
Olin odottanut tätä meren näkemistä jo jonkin aikaa ja se oli aivan ihana kokemus!
Oli pakko vielä tarkistaa meren nimi, sillä epäilimme sen alussa olevan Atlantia, mutta kävimmekin oikeasti kastamassa jalkamme Irlanninmereen.
Jälleen kerran.. Ihana päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti