Syömässä porukalla

Outi kävi sunnuntaina syömässä työkavereiden kanssa ulkosalla. Tässäpä heitä näkyy! (Huom, tuo pienin ei ole meillä töissä..) Oli todella mukava sunnuntaipäivä ja loistava kokemus, mahtavaa!

Hyppäsimme lähijunaan ja puksuttelimme sillä Barnt Green`n, joka ei taida olla Birminghamia, vaan oikeastaan Worchestershiren puolella. Noh, parinkymmenen minuutin matka oli sen arvoinen! Ravintola sijaitsi sen verran syrjässä, että sai sellaisen englantilaisen maalaisromanttisen tunnelman matkalla sinne.

Valitettavasti en tajunnut ottaa sisätiloista kuvia, kun henkäilimme kaikki yhteen ääneen, kuinka upea ravintola olikaan sisältä päin. Tunnelma oli niin lämmin ja kotoisa; oli taljoja, paljon puuta, auringon valoa ja takkatulen loimua. Täydellinen tunnelma!

Alkuun tutkailimme listoja ja otimme alkumaljan. Minulla edessä oli kurkku-seljankukka-collins. Brittiläisittäin sunnuntailista oli täynnä erilaisia paisteja, joita onkin pitänyt kokeilla jo jonkin aikaa. Kuitenkin muut vaihtoehdot veivät voiton! Noh, säästin sen ensi kerralle.. Ravintolan lista oli kaiken kaikkiaan brittiläinen, mutta siinä oli myös vaikutteita välimereltä. Oikein toimiva yhtälö sanoisin.

 Alkuruuaksi valitsin lammasvartaita, joiden kanssa tarjoiltiin chili-kastiketta ja tsatsikia.

Pääruuaksi valitsinkin, yllätys yllätys, suhteellisen välimerellisen vaihtoehdon, miekkakalaa.

Miten tämä nyt näyttääkin, että onnistuin valitsemaan ne kaikki välimerelliset ruuat? Noh, jälkiruoka on ainakin peribrittiläinen, Eton mess, eli kermavaahtoa, marenkia ja mansikoita. Nam, aivan ehdoton  suosikki on löytynyt! Ja kuvan puhelin kuuluu sille, joka ei ole töissä meillä :)

Ehdottomasti suosittelen. Ravintola siis on Barnt Green Inn, olen aivan myyty!

Rakkaille seuraajille!

Aivan ihanaa saada tietää yhden sun toisenkin seuraavan meidän matkaamme täällä. Olemme molemmat aivan pökerryksissä siitä, kuinka moni tätä lukeekaan.. Wau, jee ja jipii!

Eihän tätä blogia nyt aivan päivittäin tule päivittäneeksi (kuten monet ovat varmasti huomanneet!), mutta ainakin tavoitteena on antaa joka viikko jotain kuulumisia täältä maailman kolkasta.

Olemme molemmat todella kiitollisia siitä, että saimme aikaiseksi ja todellakin ainutlaatuisen tilaisuuden lähteä katsomaan, millaista on elää ulkomailla ja pärjätä vieraalla kielellä. Tähän mennessä kaikki on mennyt nappiin, ja putkeen, ja juuri niinkuin kuuluukin. Tosin eihän elämä, se itse arki, ole sen kummoisempaa kuin Suomessakaan; käydään töissä, ruokakaupassa ja nautitaan elämästä. Erilaista, mielenkiintoista ja sanotaanko että astetta haastavampaa tästä tekee sen, että joudut monesti sille niin sanotulle epämukavuus-alueelle, koska et voi koskaan olla täysin varma mistään; miten mikäkin asia toimii, onko tapana tehdä näin, mitä tähänkin nyt pitäisi sanoa jne.. Monista oudoista tilanteista on kyllä selvinnyt reippaalla hymyllä, joka viestittää "en ymmärrä". Vieras kulttuuri vaatii hiukan totuttelua ja nyt reilun kolmen kuukaudenkin jälkeen tuntee olonsa välillä täysin hölmöksi ja tietämättömäksi. Onhan se tosin välillä ihan hauskaakin!

Pointtini tässä kirjoituksessa siis lienee.. Menkää ulkomaille, jos mahdollista! Ja tämä sen takia, että on ihanaa palata takaisin Suomeen, jossa ymmärtää kaiken eikä tarvitse hölmöillä :) Mutta tosissaan näinkin lyhyessä ajassa on alkanut näkemään asioita aivan eri valossa ja todellakin arvostamaan sitä kaikkea, mitä Suomi meille tarjoaa. Tässähän oikein yltyy isänmaalliseksi! Katsokaas vaan, kun tullaan maaliskuussa takaisin Suomileijona-tatuoinnit käsivarressa. No ei nyt sentään..

Mutta tullaan siis näillä näkymin maaliskuussa, jota ennen ehtii vielä tapahtumaan ja tekemään yhtä sun toista täällä Englannin maalla. Ennen jälleennäkemistä siis pysykää mukana ja seurailkaa blogia, koska täällä ne kuulumiset jaetaan Teille, rakkaat ystävät!

Ps. Fazerin siniset on syöty, samoin kaikki ruisleivät. Jos olet tulossa Englantiin päin, on Birmingham se paikka, jossa kaivataan sinisiä hetkiä ja ruista ranteeseen.

Pps. Outi nostaa nyt jalat kohti kattoa ja aloittaa vapaapäivän vieton! Jipii! Ossi puolestaan raataa töissä, voi toista..

Hiukan tarinaa ruuasta...

Ajattelin nyt lähemmin kertoa työstäni brittipubissa ja siinä samalla kertoa havainnoistamme brittien ruokakulttuurista. Nämä ovat ainakin sellaisia asioita, joita olemme huomanneet ja huomioineet ulkomaalaisina tarkkailijoina.

Suurin ero Suomeen on, että työpaikkaruokailu tosiaan suoritetaan jossain muualla kuin työpaikkaruokaloissa, koska sellaista ei täällä ole. Meilläkin pubissa kiireisintä aikaa on lounaalla, jolloin lähitoimistojen konttorirotat tulevat lounastamaan. Saman ilmiön huomaa myös kaupoissa, jos satut sinne 12-3 välillä, jolloin ihmiset pitävät lounastaukojaan. Kauppaketjut tarjoavat valmiita salaatteja, kolmioleipiä ja erilaisia lounastarjouksia, ja valikoima on laaja Suomen kolmeen (?) kolmioleipämakuun verrattuna. Tämä välipalakulttuuri oli ensimmäisiä asioita, jotka pistivät silmään täällä. Ensimmäiset kerrat ruokakaupassa käydessä tuntui, että kaupat olivat täynnä vain valmisruokia ja eineksiä. Missä on oikea ruoka? Suomessa on tottunut, että ainakin kouluissa ja useimmiten työpaikoilla on mahdollisuus lämpimään ateriaan. Eihän sitä uskonut, ettei kaikkialla olekaan samalla tavalla...

Toinen seikka tuntuu olevan, että lähes kaikkien ravintoloiden ruokalistat tuntuvat olevan samankaltaisia keskenään. Britteihin uppoavat tutut ja turvalliset maut ja ruuat; hampurilaiset, fish´n´chips, piiraat... Ja tosiaan intialainen ruoka on osa ruokakultturia. Pubeista tuntuu löytyvän aina se yksi curry-vaihtoehto. Sunnuntaisin ravintoloilla on tapana tarjota perinteinen Sunday Roast, eli sunnuntaipaisti, johon kuuluu paistin (useimmiten lammas, kana tai nauta) lisäksi paahdettuja vihanneksia, perunaa, paistiliemi-kastike ja yorkshire-pudding. Paikoitellen siis aika tutun ja suomalaisen kuuloinen ns. "pyhäruoka".

Kaikista hienoin asia on kuitenkin ollut huomata, että täällä oikeasti käytetään ravintolapalveluita. Jopa viikonpäivinä huomaa, että ruokaravintolat ovat tupaten täynnä, puhumattakaan viikonlopuista. Englantilaiset ovat vain tottuneita käymään töitten jälkeen tuopillisella, laiskana päivänään lähiravintolassa ja niin pois päin. Ravintolahinnat ovat hiukan matalampia kuin suomessa, mutteivät kuitenkaan mitenkään huomattavasti halvempia. Täälllä kuitenkin ravintola-alan palkkaus on matalampi kuin Suomessa, ainakin jos puhutaan tavallisesta rivitarjoilijasta tai -kokista. Tottakai palkalla on tapana nousta kokemuksen mukana kuten Suomessakin.

Kaiken kaikkiaan olemme viihtyneet töissämme. Ossin vaihdettua työpaikkaa lähikuppilastamme, yllättäen, intialaisen ravintolan baariin, on hänkin löytänyt mukavan työn. Tosin Ossi kertoo laiskistuvansa siellä, koska työtahti ei ole samanlainen kuin mihin Suomessa on tottunut.

Ossi kommentoi; "Vaikka välillä ihmetyttääkin se touhu, niin tykkään olla töissä siellä. Raaka-aineet ovat laadukkaita ja siellä ollaan ylpeitä tekemisistä ja uskotaan siihen omaan asiaan.".

Minä, Outi, olen puolestani pysynyt samassa työpaikassa, pubissa nimeltä The Old Contemptibles. Paikka on varsin englantilainen tyyliltään ja tyypillistä pubiruokaa tarjoava. Ammatillisesti tunnen, että pubi ei tarjoa niin paljon minulle, mutta olen tykästynyt ihaniin työkaverihin, saamaani vastuuseen ja itse tähän kokemukseen. Pubissa on helppoa ja mutkatonta olla töissä, oikeastaan molemmat meistä kuvaavat tätä aikaa lähes lomaksi.

Näin loppuksi suttuisia kuvia Outin aikaansaannoksista...

Cottage Pie
Vuoassa lampaan jauheliha muhennosta, joka päällystetty perunamuusilla. Tarjoillaan porkkanoiden ja papujen sekä ruskean kastikkeen kera. Kuulostaa ja onkin suomalaisen oloista kotiruokaa, englannissa sitä kutsutaan pubiruuaksi!

 Chicken Mushroom Pie

Vuoassa kanaa ja sieniä kermakastikkeessa, päällä taikinakansi. Tarjoillaan  porkkanoiden ja papujen sekä tietysti ranskalaisten perunoiden kera.

Fish´n´chips

Klassikkoannos, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan taikinoitua, uppopaistettua kalaa (meillä joko turskaa tai seitä) sekä kasa ranskalaisia perunoita. Lisänä joko karkeasti murskattuja tai tavallisia herneitä sekä tartar-kastiketta. Mitä sitä muuta ihminen tarvitsisikaan?

Viikon piristys

Tosiaan, näin jälkijunassa, kävihän meillä vierailijakin täällä! Aivan ensimmäinen laatuaan, Henna-sisko, joka saapui tänne hakemaan helpotusta Suomen helteisiin.

Kiitos vierailijalle, oli tosi kivaa!! Ja kaikki muut, tervetuloa tänne piristämään arkea :)

Puutarhaunelmia

Niinkuin aiemmin mainitsin, niin hortonomin tyttären ehdoton vierailukohde; Birminghamin kasvitieteellinen puutarha. Suomen Turun kasvitieteellinen on jo kierretty monesti viime vuosina eli oli aika saada toisenlaista puutarhamaisemaa. Tuli kyllä hetkittäin sellainen olo, että tässähän ollaan ihan lomakohteessa, kun palmut heiluivat ja eksoottiset kukat kukkivat. Loistavaa itsensä huijaamista ja helppoa matkustamista!

Ja tässä hiukan yksinkertaisempaa puutarhaa, mutta erittäin kaunista. Paljon kiveä, mutta mehikasvit tuovat minimalistisella olemuksellaan persoonaa ja vehreyttä. Ihana. Pakko saada omaan tulevaan puutarhaan tällaista, ainakin helpon näköistä, mutta todellisuus voi olla toinen..

Tässä kyllä ehdoton kivityön helmi, kaunis kivetty penger.

Nyt sitä tarvitaan, kasviopasta. Mikä mahtaakaan olla tämä kasvi? Todella hauskan näköinen :)

Puutarha on vain niin rentouttava paikka, salainen piilopaikka, jossa voi rauhoittua ja unohtaa kaiken muun maailmassa. Ei tarvita kuin tuoli ja paljon vihreää siihen ympärille.

Kävimme perhoshuoneessa, jossa perhoset lepattivat ja oli hiukan jopa pelottavaa, kun ne välillä hyökkäsivät kimppuun. Selvisimme molemmat hengissä, sekä perhoset että me.

Ja tässä näitä muhii, meinaan perhosen toukkia. Oli niin monta erilaista kuorta tässä hautomossa, että wau. Jokainen oli erilainen, en edes tiennyt, että noin monia erilaisia kuoria on olemassa.

Ja aivan mielettömän kaunista kukkaloistoa.. Ei löydy sanoja, olisin voinut kerätä kaikki.

Tässä löytöretkeilijät esittäytyvät; Outi & Ossi.

English garden, indeed.. Oikein englantilaista idylliä. Päiväkin oli mitä mahtavin puutarhassa haahuiluun..

Teimme sen, josta lapsena vain uneksi; söimme lounaaksi kakkua! Mokka- ja suklaakakku tässä esittäytyvät. Kuvassa vilahtaa myös kahvi, joka oli keskikokoa, mutta sitä oli varmaan puoli litraa, huh..

Ossi löysi jonkun, jonka kanssa keskustella näkemästään...

Kotipihan puutarha unelmat eivät ole ihan kasvitieteellisen tasoa, mutta saimme sieltä pientä piristystä muuten niin näivettyneeseen ilmeeseen.

Matka Liverpooliin jatkuu.. 2/2

Toinen päivä Liverpoolissa alkaa, ja milläpä muullakaan kuin englantilaisella aamupalalla. Tällä määrällä energiaa jaksaa pitkälle iltapäivään asti. En ihan täysin ymmärrä, miten englantilaisesta aamiaisesta on tullut sellainen klassikko, mutta uskoisin sen olleen aikanaan raskaan työn raatajille juuri sopiva päivän aloitus. Nykypäivän turistillekin mainio!

Sopivassa suhteessa pekonia, sieniä, tomaattia, papuja tomaattikastikkeessa, makkaraa, paahtoleipää, munaa ja perunaa, kaikkea heti aamusta, sillä päivästä tulee pitkä ja kokemuksien täyteinen...

Päivän aloittaa leppoisa lautta-ajelu Mersey-joella, jossa kuulemme Liverpoolin menneisyydestä ja nykyhetkistä. Kaupungin satama-alueet kuuluvat nykyisin Unescon maailmanperintö listalle. Sataman merkitystä kuvaa se, että eurooppalaiset siirtolaiset aloittivat matkansa tästä satamasta kohti amerikkalaista unelmaa ja luonnollisesti myös tuohon aikaan orjia kuljetettiin Amerikkaan tätä kautta.

Seuraava kohde: The Beatles Story-museo, joka kertoi yllättäen Beatlesien tarinan aina alusta loppuun asti...

Maailman paras yhtye maailmassa? Me tutustuimme asiaan. Pakko myöntää, että Beatles ei ole ainakaan minun, Outin, elämässä ollut mitenkään suuressa osassa. Ossi taas myönsi, että hänet on pakko-tutustutettu bändiin alle kouluikäisenä hyvän ystävän toimesta, mutta kuvasi suhdettaan "vaikeasti selitettäväksi".

Tunnelmoimme myös hetken museon Cavern Club´ssa, jossa Beatles soitti satoja keikkoja ja oikeastaan ponnisti sieltä kuuluisuuteen. Klubin tunnelmaa kuvailtiin: "Hikinen, likainen, haiseva, savuinen, mutta kuitenkin tunnelma oli aina katossa. Ihmiset haistoivat heti, että olit viettänyt illan Cavern Club´ssa." Lahtelaiset voivat samaistua tunnelmaan; meno kuulosti aivan Torvelta!

Tässä herrat karkkikaupan ikkunassa, muotoiltuna Jelly Beans-karkeista.

Nälkä lähti tänä päivänä amerikkalais-tyylisessä Button Street Smokehouse´ssa. Todella tunnelmallinen paikka, joka oli muiden ravintoloiden tapaan edeltävänä päivänä täynnä, kun kävimme ovella kyselemässä ruokaa. Nyt saimme nauttia talon antimista kaikessa rauhassa!

Päivä oli antoisa, mutta kysymyksiäkin heräsi;

Kuka tappoi John Lennonin?

Onko Beatlesit muka tehnyt elokuvia?

Minkälaiset suhteet olivat McCartneylla ja Lennonilla yhtyeen loppu aikoina?

Harmittiko ensimmäistä manageria, joka kieltäytyi ottamasta Beatlesin asioita hoitaakseen?

Miksei museossa ollut mainintaa beatlesien vertauksesta: "Olemme kohta suositumpia kuin Jeesus"?

Minkälainen hintakehitys on ollut kiinteistöissä, jotka on mainittu Beatlesien lapsuuden koteina?

Joihinkin kysymyksiin olemme saaneet vastauksia, mutta osa jää vaivaamaan.

Kuitenkin, kiitos Liverpool!