Suurin ero Suomeen on, että työpaikkaruokailu tosiaan suoritetaan jossain muualla kuin työpaikkaruokaloissa, koska sellaista ei täällä ole. Meilläkin pubissa kiireisintä aikaa on lounaalla, jolloin lähitoimistojen konttorirotat tulevat lounastamaan. Saman ilmiön huomaa myös kaupoissa, jos satut sinne 12-3 välillä, jolloin ihmiset pitävät lounastaukojaan. Kauppaketjut tarjoavat valmiita salaatteja, kolmioleipiä ja erilaisia lounastarjouksia, ja valikoima on laaja Suomen kolmeen (?) kolmioleipämakuun verrattuna. Tämä välipalakulttuuri oli ensimmäisiä asioita, jotka pistivät silmään täällä. Ensimmäiset kerrat ruokakaupassa käydessä tuntui, että kaupat olivat täynnä vain valmisruokia ja eineksiä. Missä on oikea ruoka? Suomessa on tottunut, että ainakin kouluissa ja useimmiten työpaikoilla on mahdollisuus lämpimään ateriaan. Eihän sitä uskonut, ettei kaikkialla olekaan samalla tavalla...
Toinen seikka tuntuu olevan, että lähes kaikkien ravintoloiden ruokalistat tuntuvat olevan samankaltaisia keskenään. Britteihin uppoavat tutut ja turvalliset maut ja ruuat; hampurilaiset, fish´n´chips, piiraat... Ja tosiaan intialainen ruoka on osa ruokakultturia. Pubeista tuntuu löytyvän aina se yksi curry-vaihtoehto. Sunnuntaisin ravintoloilla on tapana tarjota perinteinen Sunday Roast, eli sunnuntaipaisti, johon kuuluu paistin (useimmiten lammas, kana tai nauta) lisäksi paahdettuja vihanneksia, perunaa, paistiliemi-kastike ja yorkshire-pudding. Paikoitellen siis aika tutun ja suomalaisen kuuloinen ns. "pyhäruoka".
Kaikista hienoin asia on kuitenkin ollut huomata, että täällä oikeasti käytetään ravintolapalveluita. Jopa viikonpäivinä huomaa, että ruokaravintolat ovat tupaten täynnä, puhumattakaan viikonlopuista. Englantilaiset ovat vain tottuneita käymään töitten jälkeen tuopillisella, laiskana päivänään lähiravintolassa ja niin pois päin. Ravintolahinnat ovat hiukan matalampia kuin suomessa, mutteivät kuitenkaan mitenkään huomattavasti halvempia. Täälllä kuitenkin ravintola-alan palkkaus on matalampi kuin Suomessa, ainakin jos puhutaan tavallisesta rivitarjoilijasta tai -kokista. Tottakai palkalla on tapana nousta kokemuksen mukana kuten Suomessakin.
Kaiken kaikkiaan olemme viihtyneet töissämme. Ossin vaihdettua työpaikkaa lähikuppilastamme, yllättäen, intialaisen ravintolan baariin, on hänkin löytänyt mukavan työn. Tosin Ossi kertoo laiskistuvansa siellä, koska työtahti ei ole samanlainen kuin mihin Suomessa on tottunut.
Ossi kommentoi; "Vaikka välillä ihmetyttääkin se touhu, niin tykkään olla töissä siellä. Raaka-aineet ovat laadukkaita ja siellä ollaan ylpeitä tekemisistä ja uskotaan siihen omaan asiaan.".
Minä, Outi, olen puolestani pysynyt samassa työpaikassa, pubissa nimeltä The Old Contemptibles. Paikka on varsin englantilainen tyyliltään ja tyypillistä pubiruokaa tarjoava. Ammatillisesti tunnen, että pubi ei tarjoa niin paljon minulle, mutta olen tykästynyt ihaniin työkaverihin, saamaani vastuuseen ja itse tähän kokemukseen. Pubissa on helppoa ja mutkatonta olla töissä, oikeastaan molemmat meistä kuvaavat tätä aikaa lähes lomaksi.
Näin loppuksi suttuisia kuvia Outin aikaansaannoksista...
Cottage Pie
Vuoassa lampaan jauheliha muhennosta, joka päällystetty perunamuusilla. Tarjoillaan porkkanoiden ja papujen sekä ruskean kastikkeen kera. Kuulostaa ja onkin suomalaisen oloista kotiruokaa, englannissa sitä kutsutaan pubiruuaksi!
Chicken Mushroom Pie
Vuoassa kanaa ja sieniä kermakastikkeessa, päällä taikinakansi. Tarjoillaan porkkanoiden ja papujen sekä tietysti ranskalaisten perunoiden kera.
Fish´n´chips
Klassikkoannos, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan taikinoitua, uppopaistettua kalaa (meillä joko turskaa tai seitä) sekä kasa ranskalaisia perunoita. Lisänä joko karkeasti murskattuja tai tavallisia herneitä sekä tartar-kastiketta. Mitä sitä muuta ihminen tarvitsisikaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti