keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Kesäinen päivä

Vaikka syksy tekee jo tuloaan tänne Englannin saarelle, niin vielä riittää kesäisen aurinkoisia päiviä. Tosin nämä päivät eivät ole enää samanlaisia kepeitä ja pilvettömiä kuin keskikesällä. Jotenkin se syksy tulee läpi ja auringon säteetkin tuntuvat kelmeiltä ja väliaikaisilta. Syksyssä vain on sitä jotain tunnetta; mystistä, katoavaista ja hyytävää. Mutta jottei nyt aivan masennuttaisi syksyn kelmeydestä, niin onneksi on satoa, jota korjata ja ruokaa, josta nauttia. Näistä kahdesta lähdimme nauttimaan läheiseen puistoon, jossa järjestettiin näyttely parhaista vihanneksista ja tarjolla oli ruokaa festarityyppisesti.




Tässä kolmen kärkeä sadoista. Vihannekset oli aseteltu niin kauniisti esille ja kaikki näytti herkulliselle, tuoreelle ja jättimäiselle! Puutarhurit olivat todellakin antaneet kaikkensa näille tuotoksille tänä kesänä. Kunpa kauppojen vihanneshyllytkin olisivat tällaisia :)

 Ihan ykköset porkkanat! Teki mieli puraista palanen...

 Sipuleiden kärkikastia; niin pieniä ja suloisia!

 Nämä sipulit olivat puolestaan hieman eri kokoluokkaa, vertailukohtana tässä Ossin pää. Kumpi olikaan isompi? Sipuli taisi viedä voiton tällä kertaa..

 Tapahtumassa mukana myös perinteinen paloauto, jolle oli kauheaa tunkua pienempien ihmisten keskuudessa. Onneksi kerettiin nappaamaan kuva, jossa Outi pääsi poseeraamaan ihan yksin paloauton kera.

Ja sitten asiaan; ruokaa!! Tarjoilu siis oli hyvin festarityylistä; makkaraa, hampurilaisia, thai-ruokaa, jamaikalaista sekä jotain leivonnaisiakin siellä taisi olla. Olisi kuvitellut tarjonnan olevan jotenkin, en nyt tiedä, laajempaa? Tapahtumaa markkinoitiin kuitenkin nimellä "food market", mutta ihan hyvät pöperöt saatiin ja oli todella hyvä sää syödä ulkona ja nauttia päivästä!

Outi söi thai-kojun mausteista kasviswokkia, nam.

 Ossi tilasi itselleen jamaikkalaisen keittiön tyypillisiä herkkuja; kanaa, riisiä ja papuja. 

 Jälkiruuaksi nautimme kesäisesti pehmistä, joka oli mielenkiintoinen kokemus. Olemme Suomessa tottuneet pehmikseen, joka on kuin jäätelöä pehmeämmässä muodossa, mutta englantilainen pehmis oli jännittävä. Koostumus oli kyllä tuttu, mutta pehmis ei ollut kylmää, tuskin edes viileää.. Mieleen tuli jo ulkomuodosta vatkattu kerma ja makukin oli sen mukainen. Todella kummaa!

Herkutteluamme tuli seuraamaan myös muuan ampiainen, joka oli erittäin kiinnostunut Ossin tuoksusta. Onneksi Ossi otti tarkkailun rauhallisin mielin ja muisti pitää kohteliaasti suunsa kiinni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti