Marraskuun perinteet

Jo monena iltana ulkona on paukkunut, ja voin sanoa, ettei se ole pakkanen, vaan ilotulitukset. Yhtään ilotulitusta en ole kuitenkaan nähnyt, niinpä lähdin kävelylle niin sanotusti "ilotulituksia metsästämään". Päättömältä tuntuvan poukkoilun ja kuulemani perusteella, missä paukkuu eniten, en löytänyt kunnon ilotulituksia. Koko ajan poksui ja se tuntui kuuluvan joka suunnalta, mutta viimein yhden punaisen räiskähdyksen onnistuin näkemään talojen takaa vilaukselta. Hitaan sytytyksen vuoksi en kuitenkaan pysty todistamaan tätä tapahtumaa kuvilla, valitettavasti...

Olen kuitenkin kuullut tämän olevan englantilainen perinne, "bonfire night", jota juhlitaan marraskuun alussa ja sen historia vie aina 1600-luvulle asti. Historia kertoo, että Lontoon parlamenttitalo uhattiin räjäyttää säpäleiksi erinäisten uskonnollisten erimielisyyksien johdosta, mutta viime tipalla kuningas sai selville syyllisen ja hänet saatiin kiinni ja siihen maailman aikaan tietysti hirtettiin. Samana iltana parlamenttitalon ja kuninkaan pelastumista juhlittiin ilotulituksin. Tämän vuoksi Englannissa vielä näinäkin päivinä järjestetään ilotulituksia tämän tapahtuman johdosta.

Englantilaiset ne tykkää muistella menneitä, eikö niin?

Vieressä kuva miehestä, joka oli tämän kaiken takana;
Guy Fawkes.




Myös intialaiset viettivät kuun vaihteessa eräänlaista valon juhlaa, joka on siis hindulainen uuden vuoden alku, mutta se onkin sitten toisenlainen tarina se. Töissä vain keittiöpäällikkö toivotti hyvää uutta vuotta ja oli innoissaan heidän perheensä hankkimista raketeista, jotka siis myös kuuluvat tähän hindujen juhlaan. Aikamoista paukuttelua siis täällä päin maailmaa tällä hetkellä!

Ja eivät ne perinteet vielä tähän loppuneet!

Vielä olisi yksi englantilaisille merkittävä tapahtuma edessä, ensimmäisen maailman sodan päättymisen muistopäivä. Sota päättyi siis aselepoon 11. marraskuuta 1918 klo 11.00 ja perinteisesti vietetään tuona päivänä tuohon aikaan kahden minuutin hiljaisuus kaatuneiden muistoksi.

Katukuvassa tämä muistaminen näkyy yllättävän monen vastaantulijan rinnalla olevista punaisista kukista, unikoista, jotka ovat perinteinen muistopäivän symboli.

 Tässä sellainen yksi esimerkkinä; muistopäivän unikko. 

Vielä loppuun raportti säästä: sataa, sataa ja sataa. Tuuli on ollut kova ja talven viileys on saapunut tällekin saarelle. Varsinkin sisätiloissa viileys piinaa, kiitosta vain englantilaiselle talonrakennuskulttuurille. Villasukat ovat tulleet tarpeeseen; suuri kiitos mummille, jonka viime vuoden joululahja-villasukat lämmittävät meidän molempien jalkoja.

Hrrr... Ja patterit huutaa täysillä!

Lumitilanne silti vielä nollassa, ja ihmetystä työporukassa herätti, että Suomessa sataa jo nyt lunta, jo tässä vaiheessa talvea!