(No myönnettäköön, meillä se oli epärekkamiesmäiseen tapaan mantelimaitoa, eikä täysmaitoa.)
Jälkiruoka jatkoi hyvin alkanutta perinteistä linjaa, eli joulutorttuja, tosin englantilaisella twistillä (=hassun makuinen valmistaikina ja tuoreista luumuista tehty hillo). Juomana oli tietysti teetä!
Sitä vaan olen tässä miettinyt, että miten kaikki voikaan maistua niin erilaiselta täällä, vaikka raaka-aineet ovat kutakuinkin samoja, ruuan tekee samalla tavalla, mutta lopputulos maistuu aina jotenkin englantilaiselta. Olen syynännyt perunalajikkeita, jauhelihapakettien sisältöjä ja koettanut noudattaa kaikkia mahdollisia suomalaisia ruuanlaittokikkoja, mutta lopputuloksena on aina erilainen, ei-niin-autenttisen-makuinen suomalainen ruoka. Eikä siinä mitään, näillä eväillä ollaan varsin mainiosti pärjätty, mutta tässä alkaa pikku hiljaa aukeamaan suomalaisen ruuan salaisuus. Puhdas, laadukas ja aito ruoka ei kaipaa mausteeksi muuta kuin sen suolan ja pippurin. Ihan tässä innostuu suomalaisesta ruuasta!
Eilen myös kalenteria tarkkaillessani havahduin; 9 viikkoa töitä jäljellä!! Tosin kuukausiksi muutettuna se on vielä kaksi kuukautta, mutta yhdeksän viikkoa kuulostaa niin paljon vähemmältä, että se sai jo orastavan lomatunnelman käyntiin... Loma loma loma!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti