Puolen vuoden rajapyykki

Kyllä se näin on, että puolisen vuotta on jo vieraalla maalla vierähtäny. Jos kaikki ei olisi mennyt hyvin, niin todennäköisesti olisimme jo matkalla Suomeen, mutta asiat ovat tosiaan sujuneet upeasti. Uskallamme vielä siis olla täällä maaliskuuhun asti, vielä muutaman kuukauden.

On huomattu, että täällä ollessamme sitä on ajatellut kaikenlaista, ja se matka omaan itseensä on ollut se tärkein. Vaikka kaikki muu on ympärillä muuttunut, niin itse on ollut koko ajan läsnä itselleen. Eihän sitä itse itseään voi piileskellä, eihän?

Olen myös törmännyt lausahdukseen:

"The world is a book and those who do not travel read only one page."

"Maailma on kuin kirja, ja ne jotka eivät matkusta, lukevat vain yhden sivun."

Pidän tuosta sanonnasta, sillä se kertoo, kuinka matkailu avaa uusia näkökulmia kaikkeen. Täällä Englannissa ollessamme maailma on avautunut aivan uudessa valossa, ja sen takia olen kiitollinen siitä, että päätimme lähteä tälle reissulle. Kerrassaan hyvä idea, me, loistavaa!

Kaikesta huolimatta tärkeintä on se, että on paikka jonne palata ja ihmisiä, joiden tapaamista odottaa.
Ihmisten lisäksi suuri ikävä on myös karvaisia ystäviä...

 Team Viiru & Pesonen on ajatuksissa silloin, kun iltaisin kotona on aavemaisen hiljaista...

Joulumarketilta löytyi onneksi häivähdys myös Suomea. Satuin kävelemään illalla marketin lävitse ja kontin päälle oli vedetty pressu, jossa komeili tutun oloinen maisema. Mieleeni tulivat Lapin mökit ja kyllä, oven yläpuolelta löysin tekstin "Ylläsvilla". Siinä sitten hihkuin ja räpsin kuvia, hauskaa!

Ja eilen postimies toi jouluista postia: Partiolaisten perinteinen adventtikalenteri! Sormet syyhyten voi taas alkaa availemaan luukkuja ja laskemaan päiviä. Jotain siinä vaan on...

Kohta voi sormet syyhyten jo laskea päiviä tulevaan lomaan (Teneriffalle tammikuun lopussa), mutta hoidetaan nyt ensin tämä jouluhässäkkä pois alta. Töissä tahti kiihtyy ja vapaapäivät vähenee, mutta tammikuussa tahti muuttuu.