Totuus päivästä tulee olemaan karu.
Heti aamusta aloin filosofiseksi ja pohdiskelin..
Pitääkö joka päivä tehdä jotain merkittävää?
Pitääkö aina olla kiire johonkin?
Pitääkö aina olla menossa johonkin?
Tuntuu, että joka päivälle pitäisi olla suunnitelmaa ja ohjelmaa,
ettei vain olisi liian tylsä ja tavallinen, inhottavan arkinen.
Hei laiskamadot, jotka vietätte pitkän aamun ja ihmettelette elämää iltapäivään asti.
Sen tuloksena syntyi kuitenkin tällainen päivä...
Huomasin patiollamme kasvavan sammalta. Luonto se siellä yrittää selvitä keskellä kaupunkia. Olenkin kaivannut syksyisiä metsiä, sammalta ja sieniä. Nyt voimme nauttia tästä pienestä vihreydestä patiollamme.
Piipahdus ulkoilmassa olikin tänään piipahdus taidegalleriassa.
Matkan varrella oli myös ihailtavaa.
Turisteina nappasimme kuvan muun muassa tästä koristeellisesta sillasta.
Ikon-gallerian näyttelyssä oli esillä korealaisen Lee Bul´n tilataideteoksia,
jotka leikittelivät valoilla sekä peileillä.
Saimme päivän valokylvyn, kun eksyimme peililabyrinttiin.
Pieni näyttely sisälsi suuria oivalluksia, mutta oli aivan hetkessä ohi. Toisaalta hyvä, sillä kahvihammasta alkoi hiukan kolottaa ja jotain pientä makeaakin voisi siinä samalla haukata.
Tänäänkin siis teimme jotain, emme kiirehtineet, vaan menimme päämäärätietoisesti eteenpäin.
Nimimerkillä "ihanan arkinen totuus tästä päivästä".
Pssst...
Joulukuusia bongattu paljon, lunta ei vielä näkyvissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti