Ohi on, hii-o-hoi!

Töitä on tehty ja nyt sekin on ohi. Elämäämme täällä Englannissa aukeaa aivan uusi sivu, sillä nyt on aika katsoa kaikkea turistin silmin. Viimeiset viikot seikkailemme ja hoidamme samalla asiat kuntoon lähtöä varten. Birmingham on ollut meille hyvä, mutta nyt on edessä viikon seikkailu Teneriffalla.

Jännittävää lähteä ensimmäiselle lomallemme, mutta seuraava lento voi jännittää enemmän. Se onkin jo takaisin Suomeen...

Raportointia lomastamme viikon päästä, hei siihen asti!

Birminghamin parhaimmat kuppilat 3/3

Viimeisenä suupalana haluamme esitellä teille eksoottisia, maistuvia itämaisia paikkoja, joita Birmingham on pullollaan! Täällä kun väestöä on joka maailman kolkasta, on myös ravinoloitakin moneen makuun. Tässä testatut, vielä maistamattomat ja herkuimmat teille :)

Topokki

Topokki löytyy aivan kotitalomme kulmalta ja tarjoaa korealaista kotiruokaa, joka tuntui jo heti ensikuulemalta mielenkiintoiselta. Millaista on korealainen kotiruoka? Mitä ylipäätänsä Koreassa syödään? Nämä piinaavat kysymykset olivat pyörineet päässämme pitkään, kunnes yksi ilta päätimme; me otamme selvää tästä!

Olen myös aiemmin ihaillut ikkunan läpi, kuinka koruton, mutta samalla kaunis ravintolatila on. Rento avokeittiö ja pienet yksityiskohdat ravintolassa tosiaan tekevät sen tunnelman tähän ravintolaan. Kuvassa pientä makua, mutta onhan se aivan erilaista paikan päällä..

Ja minkälaista se ruoka on?

Annosten nimiä on vaikeaa muistaa, mutta Ossi sai eteensä possua tulisella kastikkeella, vihannestikkuja ja riisiä. Olipas syväluotaava analyysi :D Mutta "hyvää oli, sen mä muistan" Ossi kommentoi annostaan.

Olisimme mielellämme ottaneet "mykyjä", mutta ne olivat jo loppuneet siltä päivältä, joten valitsimmekin niiden sijaan kala/rapu-kakkuja. Aivan maistuvia nämäkin :)

Ja Outille oli pippurista, friteerattua kanaa. Herkullista, mutta ehkä jokin kastike tässä olisi voinut olla?

Yhteen vetona tästä ja nykyinen mielikuvamme korealaisesta ruuasta; yksinkertaista ja maistuvaa. Se on kyllä aina ruuanlaitossa mielestäni toimiva suunta.

Bodega Cantina

Minulla on työhistoriani takia jäänyt jälki sydämeen meksikolaisesta/etelä-amerikkalaisesta ruuasta ja jokaisessa kaupungissa on onneksi ainakin yksi tätä ruokakulttuuria edustava ravintola. Täällä Birminghamissa olemme törmänneet tähän Bodega Cantinaan ja se on vielä listallamme "vielä kokeiltava". Kesällä se suorastaan tursusi margaritoja nauttivista nuorista ja kiirettä näytti riittävän!
Ei muuta kuin kokeilemaan...

Wagamama 

Wagamama on ketjuravintola, jonka tarjoamassa ruuassa on japanilaisia vaikutteita. Ravintola painottaa tuotteidensa tuoreutta, joka kuulostaa aina hyvältä ja osui varsin oikeaan!

Siis nyt pitää YLISTÄÄ MEHUA, ihan oikeasti MEHUA. En ole koskaan maistanut niin hyvää tuorepuristettua, raikasta, tuoretta ja herkullista juomaa!

Tässähän näitä: vasemmalla porkkana-inkiväärimehu ja oikealla omena-lime-minttu-kurkkumehu. Olimme jo heti harkitsemassa mehulingon hankintaa, koska tämä oli herrrrkullista!

No, kun pääsimme yli mehuhekumasta, niin saimmekin salamana ruokaa pöytään. Ossi poseeraa tässä (myöskin todella herkullisen) annoksensa kanssa; tulinen kana ramen. Ramen on siis kaikessa yksinkertaisuudessaan japanilaista nuudelisoppaa.

Ja Outi harjoittelee (edelleen) käyttämään puikkoja ja on saanut ruuakseen teriyaki-lohta nuudeleiden ja kasvisten kera. MUTTA kyllä tässä kohtaa pitää sanoa, että lohi oli ylikypsää. Tämä onkin usein ongelma lohen valmistuksessa, sillä ihmiset ovat ilmeisesti tottuneet kuivaan loheen. Mikään ei ole niin ihanaa kuin oikean kypsyinen lohi, nam. Mutta kyllä annos katosi lautaselta lohineen kaikkineen, oikein hyvää!

Asha´s

Viimeisenä kaikkien englantilaisten lempiruokaa; intialaista! Ja totta tosiaan hyvää se on.
Tämä ei sentään ole Ossin työpaikka, vaan kilpailija saman kadun varrelta.

Täällä on tullut käytyä parikin kertaa ja ruokailu alkaa aina yhtä herkullisesti, kuten monissa intialaisissa ravintoissa poppadumeilla. Ne ovat hyvin ohuita linssijauhoista valmistettuja lastuja, joita dippaillaan mm. minttukastikkeeseen. Mmmm... Ne ovat aivan Outin lemppareita!

Tällä kertaa olimme nauttimassa biryania, joka on maustettua riisiä, jossa mukana valintamme mukaan Ossilla lammasta ja Outilla rapuja. Sitä kyllä ihmettelen, että miten Ossi jaksaa vieläkin käydä syömässä intialaisessa ravintolassa, vaikka onkin töissä sellaisessa ja saa siellä joka päivä syödä intialaista ruokaa. Ilmeisesti siitä vaan ei voi saada tarpeekseen!

Tällainen oli siis tämä meidän ravintolakatsauksemme Birmingahamissa. Toivottavasti maistui, meille ainakin ;) Nyt pakerramme vielä muutaman päivän töitä ja sitten, voi pojat, sitten alkaa LOMA. Niin kauan toivottu, niin kauan odotettu ja niin ihanan loma...

Birminghamin parhaimmat kuppilat 2/3

Nyt on aika esitellä englantilaista ruokaa tarjoilevia ravintoloita. Matkaillessa parasta on, kun pääsee tutustumaan paikallisiin makuihin ja oppii uudenlaista ruokakulttuuria. Oikeastaan paikallinen ruoka kertoo mielestäni todella paljon historiasta ja siitä, mistä kaikki on lähtenyt. Onhan ihmisen välttämätöntä syödä päivittäin, se ei muutu mihinkään.

Jotkin seuraavista ravintoista ovat vielä kokematta, mutta ehdottomasti menossa kokeiluun. Näissä seuraavissa ravintoissa on vain sitä jotain...

Purnell´s Bistro

Tämä bistro on paikallisen huippukokin, Glynn Purnell´n toinen ravintola. Purnell´s on hänen yhden tähden fine dinig-ravintolansa, mutta tämä kyseinen Purnell´s Bistro on taas maanläheisempi coctail baari/bistro. Olemme täällä käyneet juomassa herkullisia coctaileja, mutta ruokailu tässä ravintolassa on vielä edessä. Suunnittelmissamme on käydä täällä muuttamassa suhtautumistamme englantilaisesta Sunday Roast-ateriasta, joka nimensä mukaan sunnuntaisin nautitaan. Aiemmat kokemuksemme Sunday Roast´sta ovat olleet keskinkertaisia, mutta miten mahtaa käydä, kun sellainen on valmistettu huippukeittiössä. Mahtaako Sunday Roast nousta aivan uusiin sfääreihin?

Outi on kylläkin aivan myyty Glynn Purnell´sta. Muutaman kerran olen jopa bongannut herran ensin ruokafestivaaleilla ja toisen kerran matkalla töihin. Huh! Selvää fanitusta!

Kuvitusta kirjasta; Herra Purnell työnsä ääressä.

Heti saavuttuamme Birminghamiin selvitin paikalliset huippuravintolat, huippukokit ja juurikin samoihin aikoihin Purnell´lta oli ilmestynyt ensimmäinen kirja, joka kertoo hänen kommelluksistaan ammattikeittiöissä, herkullisista resepteistä ja lapsuuden muistoistaan ja siitä, kuinka hän päätyi tälle alalle. Pakkohan tuo kirja oli heti käydä hankkimassa!

Kaiken kaikkiaan Purnell vaikuttaa sympaattiselta, työteliäältä ja loistavalta kokilta. Pähkinän kuoressa; kaiken voi saavuttaa, mikäli on valmis tekemään töitä sen eteen. Monesti tuon on kuullut, eli kyllä se vain paikkansa näyttää pitävän.

Herkullinen timjamin makuinen coctail-hetki Purnell´s Bistrossa... Namm...

Barnt Green´s Inn

Tässä pubissa Outi onkin käynyt työporukan kanssa aterialla ja kaikki nauttivat tästä paikasta! Käynnistä onkin raportoitu tässä blogissa aikaisemmin.

Tunnelma pubissa oli ihan mielettömän kotoinen, sijainti maalaismaisemassa kruunasi kokonaisuuden, eikä tällaista tunnelmaa voi saada aikaiseksi keskellä kaupunkia. Missä ovat kaikki Suomen maalaisravintolat? Tällaisia paikkoja haluaisin ehdottomasti lisää!

Pure Bar & Kitchen

Tämä kuppila on myös listallamme "pakko päästä vielä käymään". Olen bongannut tämän jo aikoja sitten, mutta jotenkin saman tien unohtanut tämä olemassa olon. Harmi, mutta se on kyllä korjattava! Ravintolan nettisivuilla he kertovat tarjoavansa lähiruokaa modernilla twistillä ja listalla näyttää olevan koko joukko englantilaisia herkkuja; fish´n´chips, skottilaisia munia sekä pork scratching eli possun kamaraa eli nahkaa. Kokeiltava tätäkin!

Adam´s

Tässä toinen menestystarina, johon on tutustuttava lähemmin. Adam´s on yhden Michelin tähden paikka, joka tarjoaa varsin lupaavan kuuloista maistelumenua. Tämän hetkinen menu näyttää sisältävän mm. Haggista, tuota skottilaista sisäelin herkkua. Pöytä varaukseen kiitos, ehkä romanttisesti ystävänpäiväksi?

Seuraava ja viimeinen osa ravintolaseikkailustamme vie teidät eksoottisiin tunnelmiin; korealaista, kiinalaista, intialaista... Kaikki keittiöt ovat kyllä hyvin edustettuna täällä monikulttuurisessa Birminghamissa!

Birminghamin parhaimmat kuppilat 1/3

Yksi tärkeä asia elämässä meidän mielestämme on päästä kokemaan uusia ja herkullisia makuja, joten päätimme koota yhteen parhaimpia elämyksiämme Birminghamissa ruuan ja juoman osalta. Osa näistä paikoista on koettu, maisteltu ja todettu hyviksi, mutta joukkoon mahtuu myös muutama paikka, jotka haluaisimme vielä kokea. Tämä tehtiin myös osittain siksi, että muistaisimme, mitä vielä pitää kokea täällä olon aikana. Ravintoloiden tarjonta on täällä niin valtaisaa, että olisi tylsää käydä vain niissä koetuissa ja turvallisissa paikoissa. Joskus kannattaa poiketa tutulta polulta ja löytää uusia suosikkimakuja; rohkea rokan syö, kuten tavataan sanoa.

Jotta jokin tolkku ja selkeys tässä säilyisi, olen jakanut kokemuksemme kolmeen osaan: Kahvilat, englantilaiset ravintolat ja etniset ravintolat. Tässä järjestyksessä, joten ensin kahvilat, olkaat hyvät!

Urban Coffee Company

Jo ensimmäisinä päivänä, kun haahuilimme kartoittaen Birminghamin katuja ja ravintoloita, törmäsimme tähän kahvilaan. Näistä ammoisista ajoista saakka tämä kuppila ei ole pettänyt meitä, vaan sieltä on aina saanut hyvää kahvia.

Ai niin.. Paitsi silloin kerran, kun ihmettelin kahvini makeutta, niin selvisi, että sinne oli lorahtanut amaretto-siirappia... Se ei ollut nautinnollista, mutta anteeksi olen antanut. Sattuuhan noita.

Tämä kuvan kahvi ei liity amaretto-tapaturmaan.

Bakery Cafe York´s

York´s on noussut Outin mittapuussa aika korkealle, voisin jopa kutsua tätä paikkaa lempikahvilakseni Birminghamissa.

Ensin tänne York´s-kahvilaan meidät houkutteli maistuva kahvi sekä lämminhenkinen, helposti lähestyttävä tunnelma, joten eräänä aamuna suuntasimme tänne aamupalalle, ja se vei kielen mennessään!



Ossin lautaselta (tai pikemminkin valurautapannulta) löytyi talon aamiainen eli englantilaisittain: makkaraa, pekonia, munaa, "black puddingia" eli ryynimakkaran kaltaista veriohukaista sekä papuja tomaattikastikkeessa.

Ossi kommentti; "Oli kivaa saada hyvän makuinen englantilainen aamiainen", kertoo jonkin verran tasosta.



Outin annoksena Eggs Royale eli paahdetulla leivällä kylmäsavustettua lohta, uppomuna sekä hollandaise-kastiketta. Tätä olen pitkään miettinyt, että miten maut toimivat yhteen ja onko tuo kuuluisa aamiaisleipänen mistään kotoisin, mutta kyllä! Toimii loistavasti ja suosittelen.

Boston Tea Party

Kolmas kahvilakatraastamme on ollut eniten Ossin käytössä, mutta on Outikin käynyt täällä ja ihastui polttavan punasiin nahkasohviin. Kahvila on ihanan rustiikkinen, rosoinen ja ah, nuo sohvat...

Boston Tea Party on kylläkin ainoa kahvila näistä kolmesta, jossa ei ole Ossin mielestä hyvännäköistä baristaa. Pitänee sen verran kertoa, että Ossin mielestä hyvännäköisellä baristalla on tuuhea, iso partaa. Siis ainoa kriteeri on oikeasti ISO ja NÄYTTÄVÄ parta, mutta annettakoon se anteeksi tämän kuppilan työntekijöille. Ei kaikkien parta voi olla kuin joulupukilla...

Hyvää kahvia siis saa ulkomaillakin!

Seuraavassa jaksossa onkin luvassa aivan jotain muuta, mm. Michelin tähtiä eli sellaisia ravintoloita, joissa ei ihan jokapäivä tule käytyä.

Eteenpäin

Nyt on alkanut tapahtua! Asiat, jotka ovat olleet vireillä jo pitkään, alkavat vihdoin ja viimein etenemään. Ei puhuta kuitenkaan mistään suurista harppauksista, mutta hyvän sanotaan tulevan hiljaa, joten noudatetaan sitä...

Kauan on siis pohdittu, vertailtu, suunniteltu ja jossain vaiheessa on jo päässyt kokonaan unohtumaan sellainen pikkuseikka kuin meidän häämme. Kyllä. Ne ovat tulossa tänä kesänä, joten jotain on vihdoin alettu tekemään niiden toteutumisen eteen; iso liuta suunnitelmia ainakin!

(Toinen sanonta sanoo hyvin suunnitellun olevan puoliksi tehty, joten puolet enää jäljellä.)

Koska haluan kuitenkin säästää kaiken yllätyksen siihen päivään, niin en sen suuremmin esittele mekkoja, kenkiä tai muitakaan höpötyksiä täällä ihmisten ilmoilla. Hiukan kuitenkin todistusaineistoa siitä, että luvassa on jotain vaaleaa, jotain kimaltavaa ja jotain rusetteja, vai miten se meni?

Ja kaiken lisäksi sulhanen ei saa missään nimessä nähdä morsiamen pukua ennen häitä, joten huonon onnen välttämiseksi nämä tunnelmakuvat häähumusta riittänevät. Odotetaan sinne ensi kesään! Pakko myöntää kuitenkin, että näiden hankintojen jälkeen perhosen toukkia on alkanut pyörimään vatsassa jo. Jännitys, älä vielä tule!

Toinenkin projekti on edennyt jo lähes loppuunsa; Vellamo ja Ahti, nuo tatuointitaiteen helmet. Tässä hiukan suttuinen tilannekatsaus Vellamosta...

Niin kaunista, niin kaunista! Hänen yksityiskohtiaan tehtiin 5 tuntia, joten Ahti jäi vielä hiukan keskeneräiseksi. Poika polo... Mutta kuukauden päästä tämä projekti saa päätöksensä, kun Ahti valmistuu täyteen loistoonsa. Hän poseeraa sitten mielellään täälläkin.

Tällaisia tuulia täälläpäin. On ihanaa aloittaa uusia juttuja, ja vaikka kuinka vaikeaa niitä onkin viedä eteenpäin, niin niiden loppuun saamisesta tulee mahtava tunne. Lisää uusia projekteja ja lisää mahtavia tunteita, niitä sielumme halajavat.

Tammikuu ja mitä sitten tehdään?

Joulu meni, vuosi vaihtui ja tammikuu on täällä!

Tänä vuonna kuitenkin kuukausi täyttyy odotuksesta, sillä edessä on niin paljon kaikkea jännittävää ja kivaa, ettei millään jaksaisi odottaa ja viikot ne vaan matelee...

Tosiaan töitä on jäljellä enää kolme viikkoa ja tasan kolmen viikon päästä voimme virittäytyä lomatunnelmiin, sillä silloin on aika hypätä lentokoneeseen ja suunnata katse kohti Teneriffaa. Viikon vietämme siellä ystävien parissa rentoutuen, syöden, ihmetellen ja pitkästä aikaa jutellen kasvokkain.

Apinalauma kokoontuu taas!!

Ja tietysti toinen asia, joka on alkanut päässä kummittelemaan on kotiinpaluu Suomeen. Siihen on vielä jonkin verran aikaa, mutta koko ajan se vain lähenee. Minulta on jo kyselty, että millaista se on mennä takaisin Suomeen ja aina se on yhtä vaikeaa vastata siihen. Miltäköhän se oikeasti tuntuu?

Kaiken kaikkiaan täällä Birminghamissa on alkanut asiat loksahtelemaan paikoilleen ja arki on viimein alkanut. Vihdoin on ymmärtänyt, että täällä me oikeasti asumme, mutta...

Elämä ei täällä kuitenkaan ole samanlaista kuin Suomessa. Oikeastaan ei ollenkaan samanlaista. Kaikista suurin ero on se, että tänne ei ole uskaltanut rakentaa mitään pysyvää samalla tavalla kuin Suomessa olisi, sillä koko ajan on tiennyt, että lähdemme kuitenkin pois täältä ja tulemmeko enää takaisin, sitä ei voi tietää.. Yllättävän paljon on kuitenkin saanut, vaikkei ole oikein itse heittäytynyt kaikkeen täysillä. Ihania ihmisiä täällä on, se on selvä!

Ja tosiaan Suomeen paluu; se jännittää, kaikki pitää taas miettiä uudestaan, mutta sen sanon, että tulemme varmasti näkemään asiat uudessa valossa. Tämä voisi olla sellainen uusien alkujen vuosi!