Eteenpäin

Nyt on alkanut tapahtua! Asiat, jotka ovat olleet vireillä jo pitkään, alkavat vihdoin ja viimein etenemään. Ei puhuta kuitenkaan mistään suurista harppauksista, mutta hyvän sanotaan tulevan hiljaa, joten noudatetaan sitä...

Kauan on siis pohdittu, vertailtu, suunniteltu ja jossain vaiheessa on jo päässyt kokonaan unohtumaan sellainen pikkuseikka kuin meidän häämme. Kyllä. Ne ovat tulossa tänä kesänä, joten jotain on vihdoin alettu tekemään niiden toteutumisen eteen; iso liuta suunnitelmia ainakin!

(Toinen sanonta sanoo hyvin suunnitellun olevan puoliksi tehty, joten puolet enää jäljellä.)

Koska haluan kuitenkin säästää kaiken yllätyksen siihen päivään, niin en sen suuremmin esittele mekkoja, kenkiä tai muitakaan höpötyksiä täällä ihmisten ilmoilla. Hiukan kuitenkin todistusaineistoa siitä, että luvassa on jotain vaaleaa, jotain kimaltavaa ja jotain rusetteja, vai miten se meni?

Ja kaiken lisäksi sulhanen ei saa missään nimessä nähdä morsiamen pukua ennen häitä, joten huonon onnen välttämiseksi nämä tunnelmakuvat häähumusta riittänevät. Odotetaan sinne ensi kesään! Pakko myöntää kuitenkin, että näiden hankintojen jälkeen perhosen toukkia on alkanut pyörimään vatsassa jo. Jännitys, älä vielä tule!

Toinenkin projekti on edennyt jo lähes loppuunsa; Vellamo ja Ahti, nuo tatuointitaiteen helmet. Tässä hiukan suttuinen tilannekatsaus Vellamosta...

Niin kaunista, niin kaunista! Hänen yksityiskohtiaan tehtiin 5 tuntia, joten Ahti jäi vielä hiukan keskeneräiseksi. Poika polo... Mutta kuukauden päästä tämä projekti saa päätöksensä, kun Ahti valmistuu täyteen loistoonsa. Hän poseeraa sitten mielellään täälläkin.

Tällaisia tuulia täälläpäin. On ihanaa aloittaa uusia juttuja, ja vaikka kuinka vaikeaa niitä onkin viedä eteenpäin, niin niiden loppuun saamisesta tulee mahtava tunne. Lisää uusia projekteja ja lisää mahtavia tunteita, niitä sielumme halajavat.