Ja vielä kerran pojat.

Viimeisiä päiviä viedään.. No onhan niitä tosiaan vielä jäljellä kymmenisen kappaletta, mutta aika täällä Birminghamissa alkaa kohta olla ohi. Ilmassa ei ole kuitenkaan mitään sen kummempaa dramatiikkaa, vaan oikeastaan voisi sanoa, että eroamme ystävinä.

Suomi kuitenkin jo odottaa meitä, ainakin me odotamme Suomea. On alkanut jo hiukan kuumottaa viime päivinä ajatus lähtemisestä ja kaiken tutun jälleennäkeminen. Molemmille meistä tämä on ensimmäinen kerta, kun olemme olleet näin pitkään pois Suomesta. Myös molemmille tämä oli ensimmäinen kerta, kun nukkuu toisen ihmisen vieressä yli 300 päivää, siis putkeen.

Vielä olisi kuitenkin jotain tehtävissä, eli näitä odotamme jo...

- Finaali-lauantai; huomenna siis selviää kuka voittaa Kingin ja (Outin mielestä) vielä mahtavampaa:
Kuka lähteekään edustamaan Suomea Euroviisuihin? Todellinen jännitysten ilta!!

- Ensimmäinen ruokailuelämys Michelin-tähti ravintolassa. Tiistaina illastamme Adam´sissa. Odotukset ovat korkealla ja kännykkäkamera viritetty ikuistamaan kaiken.

- Keskiviikkona lähdemme Westons-panimolle paikan päälle tutustumaan, kuinka lempisiiderimme valmistuvat. Reissusta tulee varmasti hauska, ikimuistoinen ja ja.. Ei tätäkään oikein malta odottaa :)

- Viimeisenä sunnuntaina annamme tosiaan vielä yhden mahdollisuuden Sunday Roast-päivälliselle ja menemme nauttimaan sellaisen Purnel´s Bistroon. Toivotaan, että he osuvat nappiin sen kanssa tai ainakin paremmin kuin.. No, paremmin kuin aiemmat.

Maanantaina se onkin hei hei ja junalla Lontooseen. Rinkan testipakkaus on jo tehty, mutta voin sanoa, että ei tule olemaan helppoa liikkua sen kanssa. Hiki tulee jo kun ajatteleekin...

Miksi rinkka, on se minkä kokoinen tahansa, on aina liian pieni?

Ja mistä tätä tavaraa tulee, miten niin materialistinen maailma?

Kerrontaa vielä luvassa, joten eipäs kadota sieltä mihinkään!

Englannin Manse, nääs!

Matkalla maisemat olivat kuin missä tahansa maaseudulla. Lampaita yritettiin bongata koko matka, mutta ne piileskelivät, joten aidontuntuista "Emmerdale-maisemaa" emme onnistuneet vangitsemaan.

 Sää oli kuitenkin suotuisa; aurinko paistoi, lämmitti ja nostatti mielialaa.

Kaupunki, joka oli maailman ensimmäinen teollisuuskaupunki (ainakin Wikipedian mukaan), näyttäytyi meille tällaisena...

Kevät alkaa pikku hiljaa kolkuttelemaan täälläpäin, aurinkoisia päiviä alkaa olemaan jo enemmän. Kaupunkia oli mukavaa tutkailla hyvässä säässä ja upeita rakennuksia löytyi paljon.

Yksi kaupunginosa oli ylitse muiden; North Quarter. Alue on boheemien ja vapaamielisten ihmisten keskittymä, mikä näkyy kaupoissa, kahviloissa ja baareissa, joita alueella on runsaasti. Kaupunginosasta tuli aikalailla mieleen Berliini, ja voinkin ehdottomasti suositella tätä kohdetta kaikille niille, jotka pitävät persoonallisista kahviloista, second hand-vaatekaupoista sekä katutaiteesta.

Mekin kiersimme (tai minä kierrätin Ossia) kaikenlaisissa kaupoissa ja matkaan tarttui aika paljon tuliaisia, lähinnä vaateita. Saattaa olla, että kohta on luvassa postaus vaatteista orastavan kevään kunniaksi. Tosin kevät ei kai Suomessa vielä edes orasta? Noh, kuitenkin.. Kyllä se sieltä ennen pitkään tulee :)

*Kuvakollaasi Oklahoma-kaupasta, jossa oli kaikennäköistä kivaa!*

Toinen asia, johon tietenkin kiinnitimme huomiota matkallamme oli kahvi ja ruoka. Milläs muulla sitä jaksaisi tutkiskella uutta ympäristöä?

Loppujen lopuksi Manchester on kuitenkin rehti jalkapallokaupunki, onhan siellä kaksi joukkuetta Manchester United ja Manchester City. Niistähän tietää kaikki! Ja työskentelin sentään lähes vuoden ManUn kannattajan kanssa, eli tietoa joukkueesta on.. Joka tapauksessa kävimme syventämässä näkökulmaamme jalkapalloon missäs muuallakaan kuin jalkapallomuseossa.

Saattaa olla, että kiinnitin enemmän huomiota 1800-luvun herrasmiesten lajiin kuin nykypäivän jalkapallo saavutuksiin. Kaikki oli vain jotenkin ylevämpää ja kauniimpaa 1800-luvun kuvissa, katso vaikka!

Näitä viiksekkäitä herrasmiehiä ei voi edes verrata nykyajan hikisiin, urheilijamaisiin futareihin.

Vielä lopuksi pieni piristys ja idea kaikille käsistään käteville; ihanan pörröinen siilikaveri! Aivan uskomattoman söpö idea ja mihin muuhunkaan tuollaista pörrölankaa voisi käyttää?

Ps. Hullaannuin hiukan kollaaseista ;)

Karkumatkalla

Tympeän maanantain voi hyvin viettää matkaillenkin, niinpä lähdimme reissulle Lichfieldiin. Samalla pääsimme pakoon asuntonäyttöä, joka oli järjestetty uusille vuokralaisille aamupäiväksi. Kaksi kärpästä tässä lätkäistiin!

Ja matka suurkaupungista (3,7 miljoonaa asukasta) pikkukaupunkiin (100 000 asukasta) vei vain vaivaiset 35 minuuttia, mutta kylläpä tunnelma muuttui siinä välissä.

Ilma oli hirrrmuisen kylmä, tai oikeastaan niin kylmä kuin ilma Englannissa voi olla ja vettä satoi tietenkin. Koleaan iltapäivään oli saatava lämmikettä...

Pienen tutkailun jälkeen löytyihän Lichfieldistäkin mukavia pikkukahviloita! Pujahdimme ensimmäiseen ja hörppäsimme herkulliset iltapäiväkahvit. Samalla mietimme, että kuka ikinä onkaan kahvilat keksinyt, on hän nero. Kahvilassa voi tehdä kaikkea tärkeää; juoda kahvia, höpötellä, seurata kanssaihmisiä ja nauttia siitä hetkestä murehtimatta mistään. Upeinta aikaa.

Myös aivan ihana leipomo-kahvila löytyi, mutta valitettavasti emme ehtineet enää käymään siellä. Ovet olivat kiinni jo neljän jälkeen, tämä on niin tätä pikkukaupunkia! Harmi, sillä näyteikkuna näytti todella herkulliselta.

Jokaiseen englantilaiseen kylään ja kaupunkiin kuuluu tietenkin ainakin yksi katedraali tai kirkkorakennus, niin oli myös Lichfield´ssä. Katedraali oli niin valtava, ettei se mahtunut kuvaan ja niin vakuuttava, ettei uskonut sen olevan totta.

Keskiaikaista havinaa oli koko kaupunki täynnä, sillä esimerkiksi tämä kyseinen talo oli rakennettu jo 1500-luvulla. Edelleen kuitenkin pystyssä ja käytössä vielä sellaisen 500 vuodenkin jälkeen. Voisiko kaikki tässä maailmassa olla näin kestävää?

Ja koska vielä ollaan lomailemassa Englannissa, on syötävä paljon kalaa, makkaraa ja ranskalaisia varastoon. Unohtamatta tietenkään annostemme väripilkkua, herneitä.

Sateinen päivä kääntyi iltaa kohden aurinkoiseksi ja kotimatka kohti suurkaupunkia alkoi. Seuraava seikkailu alkaakin jo huomenna, jolloin lähdemme kolmeksi päiväksi Manchesteriin. Odotukset ovat suuret, koska todella moni on kehunut tätä kaupunkia. Saa nähdä kohtaavatko odotukset ja todellisuus, mutta meille tärkeintä on reissu. 

Ja reissusta tietenkin raportti tänne, kunhan olemme sen ensin täysin siemauksin nauttineet!

Kaupunkilomalla kotikaupungissa

Alkuviikon piristys ruiskeen antoi meidän eloomme entinen työkaverini, joka saapui viettämään urbaania kaupunkilomaa tänne auvoisaan Birmighamiin. Loma alkakoon!

Loman aloittikin ruoka, eikä mikä tahansa ape, vaan täällä blogissakin mainittu meksikolainen ravintola Bodega Cantina. Ruoka oli hyvää sekä sopivan mausteista, joten annoimme kaikki tälle ravintolalle myöntävän pään pudistuksen. Juomia tietenkään unohtamatta! Herkulliset hörpyt!

Toinen mielessämme ollut kokeilun arvoinen paikka oli Bank, johon menimme vieraamme kanssa maistelemaan cocktaileja.

Miksi tänne drinkeille? Noh, koska Ossin pomo vaimoineen on käynyt täällä ja kehunut heidän juomia, mutta maistettuaan Ossin juomia, sanovat Ossin tekevän parempia, joten olihan taso testattava. Kaikenlaisia rantacocktaileja täältä kyllä sai; suosikkina Greippi-mojito!

Toinen "uusi" paikka, jonka testasimme oli Turtle Bay, karibialaista ruokaa tarjoava ravintola. Se oli elämys! Ruoka oli makoisaa, tosin aika mausteista ja tunnelma ravintolassa oli jopa aika hektinen; parilasta löivät lieskat (istuimme ihan keittiön vieressä), tarjoilijat juoksivat, tiskivuori baaritiskillä oli pelottavan kalteva ja ihmisiä oli koko ravintola täynnä. Meno kuin Karibialla!

(Ossi pysyi rauhallisena, kuten kuvassa<3)

Sokerina pohjalla; Edward Scissorhand eli tutummin Saksikäsi Edward.

Varasin liput jo viime vuoden puolella, kun sain kuulla tämän esityksen tulevan Birminghamiin muutamaksi päiväksi. Esitys oli todellista tanssin riemua ja Ossin onneksi kukaan ei laulanut! Mutta niin koskettava esitys oli, että pari kyyneltä sain aikaiseksi.. Kaunis tarina ja upea tanssitulkinta, epäilenkin, että tämä oli ensimmäinen tanssiesitys, jossa olen käynyt. Upeaa!

Kiitokset vierailijalle!

Lisää syitä...

Kaikkien muiden hyvien syiden lisäksi on ihanaa palata Suomeen maistamaan tätä...



Popcornit on vain niin lähellä mun sydäntä<3

Mummomaista kimalletta ja tatuointeja

Loman jälkeen arkeen on aina vaikeaa aluksi tarttua, mutta nyt se on ollut entistä vaikeampaa. Osittain kai siksi, että meillä ei oikeastaan ole sellaista "oikeaa arkea", johon tarttua tällä hetkellä. Yhteenvetona meidän päivämme täyttyvät näinä aikoina suunnittelusta, niin Suomeen paluun suunnittelusta sekä hääsuunnittelusta. Tämä on myös aikaa, jolloin viemme kaikki asiat täällä Englannin päässä päätökseen, ihmettelemme vielä muutaman viikon eloa täällä ja hyvästelemme tutut kadut, paikat ja ihmiset. Ei sitä vielä ymmärrä lähtevänsä.

Eilen löysin myös pari laukkua matkamuistoiksi. Nämä näyttävät kantajaltaan; mummomaisuutta ja kimalletta, minusta löytyvät ne molemmat puolet!

Ja parin kuukauden projekti on myös saatu päätökseen, meinaan Ahti on valmis! Tällainen parivaljakko on nyt siunaantunut käsivarsilleni. Seuraavia kuva-aiheita miettiessä...

Rengastus

Nämä hölmeröt kävivät tänään ostamassa sormuksia.

Tulevia renkaita fiilisteltiin jo kahvien ääressä.

Kohta ollaan jo naimisissa!

(Alle 200 päivää aikaa valmistautua)

Kanarian saarilla

Jipii! Koittanut on viimein loma ja mieli sai totisesti vaihtelua maiseman muutoksen myötä. Viikko hurahti vauhdilla, niinkuin usein lomilla käy, mutta tästä on hyvä jatkaa, sillä olo on kuin uudestisyntyneellä. Tässä muisteloita matkan varrelta..

Monen kuljetusvälineen, tarkastuksen ja vempeleen jälkeen saavuimme määränpäähämme Puerto De La Cruz´iin, Teneriffan pohjoiseen osaan.

Matka uuvutti reissaajat, mutta seuraavaan aamuun oli ihana herätä, sillä tiedossa oli suomalainen herkkuaamiainen: kuumia karjalanpiirakoita ja munavoita, graavilohta, tummaaleipää... Mmmm.. Ja jos ihmetys nousee, miksi lähdimme Teneriffalle nauttimaan Suomi-herkkuja, niin se on täysin ystäviemme ansiota :) Mutta huomautuksena myös, että elimme muullakin kuin mamman lihapullilla ja muusilla.

 

Reissun tarkoituksena oli tavata ystäviä, nauttia kiireettömyydestä ja herkutella hyvällä ruualla sekä juomalla. Kaikki tavoitteet tuli täytettyä ja voi pojat, lomalla on ihanaa!

(Tässä myös paljastuu intohimomme ruokaan, sitä on syömisen lisäksi myös ihanaa kuvata.)

Tässä tunnelmapaloja paikallisista maisemista; vehreyttä, värejä ja söpöjä kissoja. Tässähän alkaa jo ikävöimään omien maukujien seuraa..

Seuraavat tunnelmoinnit ovat päiväreissultamme Las Palmasista. Aikaisin ennen auringon nousua lähdimme lautalla kohti Gran Canarian saarta, jonka pääkaupunki Las Palmas on. Päivän pituinen vierailumme tähän Irwinin paratiisiin oli varsin rauhallinen ja mielikuva kaupungin turistimassoista ja resuisuudesta olivat aivan jotain muuta. Kaupunki olikin aivan tavallinen!

Aamuinen satama Santa Cruzissa.

 Las Palmasin hiekkarannalta. Tämähän näyttää ihan palapeliltä, mutta aito maisema se on!

 Graffititaidetta Las Plamasin rannalla.

 Valkonaamat Las Palmasissa; Ooo Las Palmas, ooo Las Palmas luoksesi lämpimään...

 Palmasin ranta täynnä surfareita.

 Värikäs tilkkutäkki-kylä Gran Canariallla.

 Kotimatka Teneriffalle alkaa.

Halpamatkojen matkassa mukana: Eki, Jon, Henna, Ossi ja linssin takana Outi.

Loistava reissu!!