Ja vielä kerran pojat.

Viimeisiä päiviä viedään.. No onhan niitä tosiaan vielä jäljellä kymmenisen kappaletta, mutta aika täällä Birminghamissa alkaa kohta olla ohi. Ilmassa ei ole kuitenkaan mitään sen kummempaa dramatiikkaa, vaan oikeastaan voisi sanoa, että eroamme ystävinä.

Suomi kuitenkin jo odottaa meitä, ainakin me odotamme Suomea. On alkanut jo hiukan kuumottaa viime päivinä ajatus lähtemisestä ja kaiken tutun jälleennäkeminen. Molemmille meistä tämä on ensimmäinen kerta, kun olemme olleet näin pitkään pois Suomesta. Myös molemmille tämä oli ensimmäinen kerta, kun nukkuu toisen ihmisen vieressä yli 300 päivää, siis putkeen.

Vielä olisi kuitenkin jotain tehtävissä, eli näitä odotamme jo...

- Finaali-lauantai; huomenna siis selviää kuka voittaa Kingin ja (Outin mielestä) vielä mahtavampaa:
Kuka lähteekään edustamaan Suomea Euroviisuihin? Todellinen jännitysten ilta!!

- Ensimmäinen ruokailuelämys Michelin-tähti ravintolassa. Tiistaina illastamme Adam´sissa. Odotukset ovat korkealla ja kännykkäkamera viritetty ikuistamaan kaiken.

- Keskiviikkona lähdemme Westons-panimolle paikan päälle tutustumaan, kuinka lempisiiderimme valmistuvat. Reissusta tulee varmasti hauska, ikimuistoinen ja ja.. Ei tätäkään oikein malta odottaa :)

- Viimeisenä sunnuntaina annamme tosiaan vielä yhden mahdollisuuden Sunday Roast-päivälliselle ja menemme nauttimaan sellaisen Purnel´s Bistroon. Toivotaan, että he osuvat nappiin sen kanssa tai ainakin paremmin kuin.. No, paremmin kuin aiemmat.

Maanantaina se onkin hei hei ja junalla Lontooseen. Rinkan testipakkaus on jo tehty, mutta voin sanoa, että ei tule olemaan helppoa liikkua sen kanssa. Hiki tulee jo kun ajatteleekin...

Miksi rinkka, on se minkä kokoinen tahansa, on aina liian pieni?

Ja mistä tätä tavaraa tulee, miten niin materialistinen maailma?

Kerrontaa vielä luvassa, joten eipäs kadota sieltä mihinkään!