Tästä se kaikki lähti; meinaan vuonna 1878 Henry Westons alkoi valmistamaan siideriä ja sitä tehdään samoilla sijoilla vielä tänäkin päivänä.
Yrityksen johdossa ovat mukana Henryn lapsen-lapsen-lapset; Helen, Tim ja Henry. Lisäksi Helenen poika toimii yrityksessä siiderin tekijänä, eli suku on edelleen mukana tässä hommassa tiiviisti. Se oli mukava kuulla, että siiderin teko on luotettavissa käsissä.
(Tässä talossa asuu nykyään se nuorempi Henry Westons.)
Ja koska Westonsin suku on tehnyt niin maistuvaa siideriä jo niin kauan, olimme me paikan päällä tutustumassa siihen miten se oikeastaan tapahtuu!
Kaikkihan lähti tietenkin pienestä, niinkuin suurilla asioilla on tapana. Ensin omenat kerättiin käsin, murskattiin tonnin painoisella kivellä hevosen avustamana ja mehu kerättiin talteen.
Aikojen kuluessa välineet ovat tietenkin muuttuneet myös siiderin teossa ja "kivihyrrän" jälkeen siirryttiin puristamaan mehua tuolla vasemman puoleisella, kaivon näköisellä vempeleellä ja siitä taas askeleen kehittyneempi, oikean puoleinen puristin oli käytössä vielä vuoteen 1999. Uskomatonta!
Nyt tehtailla on neljä modernia, mekaanista omenapuristinta, jotka pauhaavat ympäri vuorokauden sadonkorjuun aikana, jotta siideriä saadaan kuljetettua ympäri maailmaa, aina kaukaiseen Suomeen asti. Pienestä siideritilasta on lähdetty, ensin hevoskärryillä siideriä vieden lähikaupunkien pubeihin, sitten höyryjunien avustuksella isompiin kaupunkeihin ja loppujen lopuksi ympäri maailmaa. Täältä niitä lähtee...
Mutta ehti Henry Westons muutakin elämän aikana tekemään kuin siideriä, hänellä oli yhdeksän lasta; 5 tyttöä, 4 poikaa. Muun muassa Westons Vintagea kypsyy tälläkin hetkellä hänen tyttäriensä mukaan nimetyissä valtavissa tammitynnyreissä. Henry ei tahtonut tunteettomasti numeroida säiliöitään, joten niitä oli nimetty niin tyttärien kuin esimerkiksi jalkapallojoukkueidenkin mukaan.
Kierroksemme päättyi tietenkin Westons-myymälään, jossa pääsimme maistelemaan myös kaiken tuon murskauksen, puristamisen ja kypsyttämisen tuloksia eli työn hedelmiä, ja siideri oli täälläkin yhtä maukasta kuin muulloinkin nautittuna. Henryyn voi aina luottaa.
OMG! Jos jotain alkoholijuomaa voi sanoa rakastavansa, niin se on Henry. <3 Mun täytyy ehkä joskus tehdä pyhiinvaellusmatka tonne tehtaalle!
VastaaPoistaKuulostaako tämä ehdoton rakkaus a) vähän säälittävältä, vai b) ihan hitokseen säälittävältä?