Jännitystä lisää Norwegianin lakkoilu ja värinät siitä, että pääsemmekö varaamallemme lennolle. Tämän päivän, sunnuntain, tiedoitteen mukaan pääsemme lähtemään ja lennot eivät ole kuin korkeintaan myöhässä. Että saa nähdä millainen kotimatka on tiedossa ja koska...
Myös piukean pulleiden rinkkojen kantaminen tuottaa jo nyt tuskaa. En ole mikään voimamies, eli 20 kiloa selässä saa minut heilumaan. Toivottavasti Lontoon ruuhkassa kukaan ei tönäise minua, tai muuten jään sätkimään raajat taivasta kohden kuin koppakuoriainen. No, onneksi on Ossi nostamassa!
Ai niin, kävimmehän tänään taas hiukan herkuttelemassa...
Se oli nyt korkea aika herkulliselle, perienglantilaiselle Sunday Roastille. Tämä oli viimeinen mahdollisuus tälle kiistellylle aterialle, sillä aiemmat kokemukset eivät ole olleet mairittelevia. Ja tadaa! Vihdoinkin osui ja upposi, oli meinaan todella hyvin toteutetut annokset. Tiesimme, että Englannissakin osataan kokata!
Ossille ylikypsää nautaa, Outille broileria rapsakalla nahalla sekä tietysti kaikki mahdolliset lisukkeet: Yorkshire puddingit, kasviksia, kastikkeet, paahdettua perunaa sekä perunamuusia. Olipas kotoisan rehellinen ateria, joka kruunattiin tietysti jälkiruuilla...
Taaempana kirsikka-pavlovaa ja purkissa raparperipiirasta, mmmm...
Tuhdin aterian jälkeen takaisin todellisuuteen, eli mopin varteen ja pakkailemaan omaisuutta.
Mutta me teimme sen!!
Uus Cath Kidston-reppu on ainaki näköjää hommattu! Ja hei Ossilleki on tarttunu uutta mustetta käsivartee! Mut ennen kaikkee: Jeeeeee huomenna tähän aikaa ootte jo Suomessa!!!!!!! :D:D:D
VastaaPoista